Toimittajan soveltuvuuden arviointi sosiaalisesti vastuullisissa hankinnoissa

Hankintayksikkö voi asettaa tarjoajien soveltuvuuden osalta sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia, joiden tulee olla syrjimättömiä, oikeasuhtaisia ja niiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen. Soveltuvuusvaatimukset voivat liittyä toimittajan henkilöstön pätevyyteen, tekniseen kapasiteettiin, aiempaan kokemukseen ja ammattitaitoon sekä taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen. Toimittaja voi päästä mukaan tarjouskilpailuun vain, jos se täyttää asetetut vaatimukset. Hankintayksikön kannattaa asettaa sosiaaliset soveltuvuusvaatimukset sopivalle tasolle suhteessa hankinnan kokoon, tarpeisiin ja tavoitteisiin.  

Toimittajan tekninen suorituskyky    

Silloin, kun hankinta edellyttää sosiaalialan erityisosaamista, sosiaalisia näkökohtia voidaan ottaa huomioon tarjoajien soveltuvuusarvioinnissa. Tarjoajan ”sosiaalinen suorituskyky” tai ”sosiaalinen vastuu” voidaan huomioida edellyttäen, että se liittyy tarjoajan tekniseen suorituskykyyn, joka on tarpeellinen tietyn hankinnan toteuttamiseksi. 

Pakolliset poissulkemisperusteet  

Pakollisia poissulkemisperusteita on noudatettava kaikissa EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja, liitteen E sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja tai muita erityisiä palveluhankintoja taikka käyttöoikeussopimuksia koskevissa tarjouskilpailuissa. Kansallisissa hankinnoissa hankintayksikkö voi valita sovelletaanko hankintaan pakollisia poissulkemisperusteita ilmoittamalla asiasta hankinta-asiakirjoissa. Jos tarjoajaa rasittaa tuomio jostain hankintalain 80 §:ssä luetellusta rikoksesta tai laiminlyönnistä, tulee hankintayksikön lähtökohtaisesti sulkea tarjoaja tarjouskilpailusta. Pakollisia poissulkuperusteita ovat esimerkiksi ihmiskauppa, eräät talous- ja työrikokset sekä osallistuminen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Lainvastainen teko täytyy olla todettu alle viisi vuotta vanhalla lainvoimaisella tuomiolla. 

Sosiaali- ja työoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönti harkinnanvaraisena poissulkemisperusteena 

Hankintayksikkö voi hankintalain 81 §:n mukaisesti harkintavaltansa puitteissa poissulkea tarjoajan, joka on rikkonut Suomen tai Euroopan unionin lainsäädännön, työehtosopimusten tai kansainvälisten sopimusten, ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita. Kansainväliset sopimukset, johon hankintayksikkö voi vedota, on lueteltu hankintalain liitteellä C: 

• Maailman työjärjestön ILO:n yleissopimus nro 87, joka koskee järjestäytymisvapautta ja järjestäytymisoikeuden suojelua;  
• ILO:n yleissopimus nro 98, joka koskee järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta;  
• ILO:n yleissopimus nro 29, joka koskee pakkotyötä;  
• ILO:n yleissopimus nro 105, joka koskee pakkotyön poistamista;  
• ILO:n yleissopimus nro 138, joka koskee vähimmäisikää;  
• ILO:n yleissopimus nro 111, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää;  
• ILO:n yleissopimus nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa;  
• ILO:n yleissopimus nro 182, joka koskee lapsityövoiman käytön pahimpia muotoja;  
• Otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus ja siihen liittyvä Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista;  
• Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Baselin yleissopimus);  
• Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus (Tukholman yleissopimus);  
• Kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehty Rotterdamin yleissopimus (UNEP/FAO) (PIC-yleissopimus), Rotterdam, 10. syyskuuta 1998, ja siihen liittyvät kolme alueellista pöytäkirjaa.  

Hankintayksikön tulee pystyä todistamaan, että tarjoaja on rikkonut velvoitteita. Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvassa toiminnassa rikkomusten todentaminen on yleensä helppoa. Sosiaali- ja työoikeudelliset velvoitteet ovat todennettavissa pitkälti eri rekistereistä saatavien selvitysten perusteella. Euroopan Unionin alueella tapahtuvan toiminnan osalta todentaminen on jo vaikeampaa.  

Toisessa EU-maassa myönnetyt asiakirjat (esim. tutkintotodistukset ja muut todistukset) on hyväksyttävä, jos ne tarjoavat saman tasoiset takeet kuin kotimaiset asiakirjat. Hankintayksikön vastuulle jää kuitenkin tarkistaa, että toisesta maasta myönnetyt todistukset pitävät paikkansa. Suurimpina esteinä ulkomaisten todistusten tarkistamiselle on todistusten kieli, todistusten suomalaisesta poikkeava muoto ja lainsäädännön erot EU-maiden sisällä.   

EU-alueen ulkopuolelta tapahtuvan tuotannon tarkistaminen on vielä vaikeampaa. Usein hankintayksikön tulisi työ- ja sosiaalioikeuksien toteamiseksi valvoa suoraan alkutuotantoa. Hankintayksiköillä on harvoin resursseja tai edellytyksiä toteuttaa valvontakäyntejä tai hankkia auditointipalveluja ulkomaisiin kohteisiin.