28.6.2023
Sisällön määrittely

Sosiaaliset näkökohdat

Hankintojen sosiaalisilla näkökohdilla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla taataan perusoikeuksien, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen. Sosiaalisia näkökohtia ovat myös heikommassa asemassa olevien suojelemiseksi sekä syrjäytymisen estämiseksi käytettävä positiivinen syrjintä tai muut kannustavat toimet. Sosiaalisesti vastuullisessa hankinnassa otetaan huomioon hankinnan vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. 

Sosiaalisen vastuullisuuden huomioiminen hankinnoissa 

Hankintalaki mahdollistaa ottamaan hankinnoissa huomioon monia vastuullisuuteen liittyviä tekijöitä. Hankinnoissa voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavia sosiaalisia näkökulmia:  

  • Työllistäminen ja erityisryhmien työmahdollisuuksien lisääminen  

  • Tasa-arvoiset ja turvalliset työolot sekä oikeudenmukainen palkkaus  

  • Kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen 

  • Palveluiden tai tavaroiden saavutettavuus ja esteetön käyttö 

  • Yritysten liiketoiminnan toteuttaminen niin, että ne huomioivat ympäristönäkökulmat ja sosiaaliset näkökulmat laajemmin kuin laissa edellytetään 

  • Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, edistäminen ja väärinkäytöltä suojelu 

  • Pienten ja keskisuurten yritysten sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin osallistumisen turvaaminen 

  • Eettiset toimitus- ja valmistusketjut sekä reilun kaupan periaatteet 

Sosiaaliset näkökohdat voidaan ottaa huomioon hankinnan useassa eri vaiheessa, kuten hankinnan suunnittelussa, toimittajaa koskevissa soveltuvuusehdoissa, tarjousten vertailuperusteissa ja sopimusehdoissa.

Sosiaalisten näkökohtien huomioiminen kansallisen kynnysarvon alle jäävissä hankinnoissa 

Hankintalainsäädännön ulkopuolelle jäävissä hankinnoissa on noudatettava hallintotoimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä ja yhteisön perustamissopimuksen periaatteita. Kynnysarvot alittavien hankintojen osalta hankintayksiköllä on siis laaja harkintavalta soveltuvien sosiaalisten kriteerien käytöstä.

SDG -  Kestävän kehityksen tavoitteet  

YK:n jäsenmaat ovat sopineet kestävän kehityksen edistämisestä kaikissa maailman maissa. YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030  sisältää yhteensä 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goals) lukuisine alatavoitteineen. Tavoitteet astuivat voimaan vuonna 2016 ja ne on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tähtäimessä on kestävä kehitys, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon sekä äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja maailmanlaajuisen rauhan vahvistaminen. Kestävän kehityksen tavoitteissa on otettu huomioon globaalien ongelmien väliset yhteydet. Tavoitteet muodostavatkin yhden kokonaisuuden, jossa yhtä tavoitetta ei voi edistää toisen kustannuksella.

Hankinnan suunnittelu 

Hankintaan liittyvät sosiaaliset riskit olisi hyvä tunnistaa jo ennen hankinnan käynnistämistä. Joissain tuote- ja palvelukategorioissa voi olla muita suurempi riski ihmisoikeuksien ja työelämän perusoikeuksien loukkauksiin.  Huomiota kannattaa kiinnittää mm. palvelusektoriin, valmistusmaahan, tuotantoketjun pituuteen sekä siihen kuinka työvoimavaltaista tuotteen valmistus on. Huonoista työoloista on raportoitu mm. vaatetus-, elektroniikka-, sairaalatarvike- ja kaivosteollisuudessa sekä maataloudessa, elintarvikkeiden tuotannossa ja rakentamisessa. 

Myös Euroopassa ja Suomessa esiintyy työperäistä hyväksikäyttöä, kuten alipalkkausta tai syrjintää sekä ihmiskauppaa. Työvoiman hyväksikäyttöä esiintyy Suomessa erityisesti matalapalkkaisilla työvoimavaltaisilla aloilla, kuten siivous-, rakennus-, ravintola- ja palvelualoilla. 

Suunnitteluvaiheessa voidaan suorittaa riskianalyysi, joka auttaa hankintayksikköä löytämään tehokkaimmat tavat sosiaalisten näkökulmien huomioon ottamiseen. Hankinnan arvo kannattaa ottaa huomioon riskianalyysin tuloksia tulkittaessa. 

Käyttäjäryhmien kuulemisella hankintaa suunniteltaessa voi olla usein keskeinen hankinnan laatuun ja lopputulokseen vaikuttava merkitys. Toimittajien kanssa käytävä markkinavuoropuhelu voi tuottaa ideoita sosiaalisesti vastuullisten hankintojen toteuttamiseen. Markkinavuoropuhelulla voidaan saavuttaa myös realistinen käsitys siitä, millaisia sosiaalisia kriteereitä potentiaaliset tarjoajat pystyvät täyttämään. 

Sosiaaliset kriteerit on suositeltavaa asettaa sellaisiksi, että ne  aiheuttavat mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa tarjoajille. Liian vaativat soveltuvuusvaatimukset voivat vaikuttaa etenkin pk-yritysten mahdollisuuksiin ja motivaatioon osallistua tarjouskilpailuun. Osallistumishakemusten ja tarjousten jättämiselle varattu aika tulee myös asettaa sopivaksi suhteessa käytettyihin sosiaalisiin kriteereihin.

Hankinnan kohteen määrittely

Hankintayksiköllä on varsin suuri vapaus määritellä hankinnan kohde. Hankintalainsäädännössä ei ole rajoitettu hankinnan kohdetta sellaisenaan, vaan hankintayksikkö voi määritellä hankinnan kohteen millä tahansa sen tarpeet täyttävällä tavalla. Sosiaalisten kriteerien on kuitenkin liityttävä hankinnan kohteeseen. Myös syrjimättömyyden, palvelujen tarjoamisen vapauden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteet on huomioitava. 

Jos hankintayksiköllä on epäselvyyttä, kannattaako hankittavalle tuotteelle tai palvelulle asettaa sosiaalisia kriteereitä, on mahdollista pyytää neutraalin tarjouksen ohella tarjousta sosiaalisesti vastuullisesta vaihtoehdosta. Tällöin tuotteelle tai palvelulle tulee laatia vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan molempiin vaihtoehtoihin. Hankintailmoituksessa tulee myös ilmoittaa, onko sallittua tarjota vain vaihtoehtoa. 

Sosiaaliset vaatimukset teknisissä eritelmissä 

Hankinnan kohde voidaan määritellä teknisiä eritelmiä käyttäen. Teknisten eritelmien tulee olla selkeitä ja tarkkoja. Eritelmiin voidaan sisällyttää myös sosiaalisia näkökohtia, jos ne liittyvät hankittavaan tuotteeseen tai palveluun. Tarjoukset, jotka eivät täytä teknisten eritelmien vaatimuksia, on hylättävä. Siksi niihin kannattaa sisällyttää vain olennaiset vaatimukset.  

Hyväksyttyjä sosiaalisia vaatimuksia ovat esimerkiksi kaikkien käyttäjien, kuten vammaisten ja liikuntaesteisten tarpeiden huomioiminen tai laitteelta edellytetty tietty ergonominen ominaisuus esteettömyyden turvaamiseksi. Tavarahankinnoissa vaatimusten on liityttävä tuotteiden ominaisuuksiin, tehokkuuteen tai tuotteiden tuotantoprosessiin. Sen sijaan teknisissä eritelmissä ei voida ottaa huomioon hankittavien tavaroiden tuotantoprosessissa mukana olevien työntekijöiden työoloihin liittyviä vaatimuksia.  

Hankintayksiköt voivat itse määritellä hankinnan kohteelle suorituskyvyn ja toiminnalliset ominaisuudet tai viitata standardeihin tai merkkeihin. Esimerkiksi esteettömyyttä tavoiteltaessa paras lopputulos voi syntyä, kun jätetään tilaa luovuudelle ja haastetaan toimittajat kehittämään innovatiivisia ratkaisuja.  

Esteettömyys ja saavutettavuus 

Esteettömyys tarkoittaa tuotteen, tilan tai palvelun helppoa lähestyttävyyttä. Hankinnan kohteen määrittelyssä hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia joilla varmistetaan, että hankittava tuote tai palvelu soveltuu kaikille käyttäjille ja väestönryhmille. Hankintalain mukaan silloin, kun hankinnan kohde on tarkoitettu luonnollisten henkilöiden käyttöön, on hankinnan kohde pääsääntöisesti määriteltävä siten, että otetaan huomioon esteettömyys vammaisille käyttäjille sekä kaikkien käyttäjien vaatimukset täyttävä suunnittelu.  

Rakentamisen osalta esteettömyydestä on säädetty Valtioneuvoston asetuksella. Palveluiden, sähköisten järjestelmien ja tavaroiden osalta esteettömyydestä ei useiden hankintojen kohdalla ole standardeja. Hankintayksikön tulee tällöin huomioida esteettömyys hankinnan suunnittelussa ja toteutuksessa.   

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaatimukset edellyttävät myös saavutettavuutta. Saavutettavuus voi olla teknistä tai sisällöllistä. Teknistä saavutettavuutta on esimerkiksi teknisten apuvälineiden yhteensopivuus verkkopalvelun kanssa. Ymmärrettävyys ja selkeä kieli puolestaan takaavat sisällöllisen ja kognitiivisen saavutettavuuden.  

Esteettömyyttä ja saavutettavuutta voidaan testata tai koekäyttää osana hankintamenettelyä. Tästä on ilmoitettava hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Tarjoajilla tulee olla etukäteen myös tieto siitä, mihin seikkoihin koekäytössä ja testauksessa kiinnitetään huomiota.  

Vastuullisuussertifikaatit 

Hankintayksikkö voi helpottaa sosiaalisten kriteerien täyttymistä edellyttämällä kolmansien osapuolten myöntämiä todistuksia tai merkkejä. Erilaiset sertifikaatit helpottavat hankintayksikön valvontatehtäviä. Tällöin hankintayksikön ei itse tarvitse suorittaa yksityiskohtaista auditointia toimitusketjun eri portailla. Käytettyjen merkkien tulee olla objektiivisia ja kaikkien tarjoajien saatavissa. Sertifiointistandardit voivat olla kansallisia, eurooppalaisia tai kansainvälisiä.  

Suomessa tunnetuin eettisen kaupan sertifiointijärjestelmä on Fairtrade International -järjestön (FLO) hallinnoima Reilu kauppa. Reilun kaupan tuotteiden tuotanto noudattaa tiettyjä vaatimuksia ympäristöasioiden, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden suhteen. Reilussa kaupassa tuottajalle maksetaan takuuhinnan päälle Reilun kaupan lisä, joka on tarkoitettu sosiaalisiin ja tuotantoa kehittäviin hankkeisiin. Toinen yleinen sertifiointijärjestelmä on Rainforest Alliance-merkki. Reilun kaupan merkkiä ja Rainforest Alliance -merkkiä käytetään esimerkiksi banaaneissa, kahvissa, teessä, kaakaossa, suklaassa ja kukissa.  

Hankinnan varaaminen 

Hankintalaki antaa mahdollisuuden hankintojen varaamisesta työkeskuksille, sosiaalisille yrityksille tai vastaaville toimittajille, taikka vammaisten työllistämisen edistämistä koskevien työohjelmien yhteydessä toteutettavaksi. Vähintään 30 prosenttia työkeskuksen, toimittajan tai työohjelman työntekijöistä tulee olla vammaisia tai muita heikommassa asemassa olevia työntekijöitä. Hankinnan varaamisesta tulee ilmoittaa hankintailmoituksessa. Varatussa hankinnassa vain ehdot täyttävät toimittajat voivat jättää tarjouksen, joten tarjouskilpailu käydään kyseisten toimijoiden välillä.

Työkeskus tarkoittaa eri tyyppisiä organisaatioita joiden toiminallinen tavoite on vajaakuntoisten työllistäminen. Sosiaalihuoltolain mukaan työohjelmien kohteena tulee olla pääasiassa vammaisille suunnattu toiminta.  

Sosiaalisten yritysten toiminta pohjautuu lakiin sosiaalisista yrityksistä. Sosiaalinen yritys tuottaa tavaroita ja palveluja markkinoille ja tavoittelee voittoa kuten muutkin yritykset. Sosiaalinen yritys maksaa kaikille työntekijöilleen työehtosopimuksen mukaisen palkan ja se on merkitty kaupparekisteriin. Erona muihin yrityksiin on, että sosiaalisen yrityksen työllistämistä työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Yrityksen tulee olla merkitty työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Vain rekisteriin merkitty yritys saa liiketoiminnassaan ja markkinoinnissaan käyttää sosiaalisen yrityksen nimeä ja tunnusta. Tarjouskilpailuun osallistuminen edellyttää myös työkeskukselle asetettujen kriteerien täyttymistä. 

Markkinakartoitus voi olla hyvä keino selvittää organisaatiot, jotka täyttävät varattujen hankintasopimusten edellytykset sekä niiden kyvyn toteuttaa aiottu suunniteltu hankinta. Hankinta voidaan myös jakaa osiin siten, että yksittäisten osien toteuttaminen varataan esimerkiksi sosiaalisille yrityksille.

Toimittajan soveltuvuuden arviointi

Hankintayksikkö voi asettaa tarjoajien soveltuvuuden osalta sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia, joiden tulee olla syrjimättömiä, oikeasuhtaisia ja niiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen. Soveltuvuusvaatimukset voivat liittyä toimittajan henkilöstön pätevyyteen, tekniseen kapasiteettiin, aiempaan kokemukseen ja ammattitaitoon sekä taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen. Toimittaja voi päästä mukaan tarjouskilpailuun vain, jos se täyttää  asetetut vaatimukset. Hankintayksikön kannattaa asettaa sosiaaliset soveltuvuusvaatimukset sopivalle tasolle suhteessa hankinnan kokoon, tarpeisiin ja tavoitteisiin. 

Toimittajan tekninen suorituskyky   

Silloin, kun hankinta edellyttää sosiaalialan erityisosaamista, sosiaalisia näkökohtia voidaan ottaa huomioon tarjoajien soveltuvuusarvioinnissa. Tarjoajan ”sosiaalinen suorituskyky” tai ”sosiaalinen vastuu” voidaan huomioida edellyttäen, että se liittyy tarjoajan tekniseen suorituskykyyn, joka on tarpeellinen tietyn hankinnan toteuttamiseksi.

Pakolliset poissulkemisperusteet 

Pakollisia poissulkemisperusteita on noudatettava kaikissa EU-kynnysarvot ylittävissä tarjouskilpailuissa. Kansallisissa hankinnoissa hankintayksikkö voi valita sovelletaanko hankintaan pakollisia poissulkemisperusteita. Jos tarjoajaa rasittaa tuomio jostain hankintalain 80 §:ssä  luetellusta rikoksesta tai laiminlyönnistä, tulee hankintayksikön lähtökohtaisesti sulkea tarjoaja tarjouskilpailusta. Pakollisia poissulkuperusteita ovat esimerkiksi ihmiskauppa, eräät talous- ja työrikokset sekä osallistuminen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Lainvastainen teko täytyy olla todettu alle viisi vuotta vanhalla lainvoimaisella tuomiolla.

Sosiaali- ja työoikeudellisten velvoitteiden laiminlyönti harkinnanvaraisena poissulkemisperusteena

Hankintayksikkö voi  hankintalain 81 §:n mukaisesti harkintavaltansa puitteissa poissulkea tarjoajan, joka on rikkonut Suomen tai Euroopan unionin lainsäädännön, työehtosopimusten tai kansainvälisten sopimusten, ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisia velvoitteita. Kansainväliset sopimukset johon hankintayksikkö voi vedota on lueteltu hankintalain liitteellä C:

  • Maailman työjärjestön ILO:n yleissopimus nro 87, joka koskee järjestäytymisvapautta ja järjestäytymisoikeuden suojelua; 

  • ILO:n yleissopimus nro 98, joka koskee järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta; 

  • ILO:n yleissopimus nro 29, joka koskee pakkotyötä; 

  • ILO:n yleissopimus nro 105, joka koskee pakkotyön poistamista; 

  • ILO:n yleissopimus nro 138, joka koskee vähimmäisikää; 

  • ILO:n yleissopimus nro 111, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää; 

  • ILO:n yleissopimus nro 100, joka koskee samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa; 

  • ILO:n yleissopimus nro 182, joka koskee lapsityövoiman käytön pahimpia muotoja; 

  • Otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus ja siihen liittyvä Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista; 

  • Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Baselin yleissopimus); 

  • Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus (Tukholman yleissopimus); 

  • Kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehty Rotterdamin yleissopimus (UNEP/FAO) (PIC-yleissopimus), Rotterdam, 10. syyskuuta 1998, ja siihen liittyvät kolme alueellista pöytäkirjaa. 

Hankintayksikön tulee pystyä todistamaan, että tarjoaja on rikkonut velvoitteita. Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvassa toiminnassa rikkomusten todentaminen on yleensä helppoa. Sosiaali- ja työoikeudelliset velvoitteet ovat todennettavissa pitkälti eri rekistereistä saatavien selvitysten perusteella. Euroopan Unionin alueella tapahtuvan toiminnan osalta todentaminen on jo vaikeampaa. 

Toisessa EU-maassa myönnetyt asiakirjat (esim. tutkintotodistukset ja muut todistukset) on hyväksyttävä, jos ne tarjoavat saman tasoiset takeet kuin kotimaiset asiakirjat. Hankintayksikön vastuulle jää kuitenkin tarkistaa, että toisesta maasta myönnetyt todistukset pitävät paikkansa. Suurimpina esteinä ulkomaisten todistusten tarkistamiselle on todistusten kieli, todistusten suomalaisesta poikkeava muoto ja lainsäädännön erot EU-maiden sisällä.  

EU-alueen ulkopuolelta tapahtuvan tuotannon tarkistaminen on vielä vaikeampaa. Usein hankintayksikön tulisi työ- ja sosiaalioikeuksien toteamiseksi valvoa suoraan alkutuotantoa. Hankintayksiköillä on harvoin resursseja tai edellytyksiä toteuttaa valvontakäyntejä tai hankkia auditointipalveluja ulkomaisiin kohteisiin.

Tarjousten vertailu ja valinta

Tarjousten vertailussa voidaan käyttää sosiaalisia perusteita, joilla turvataan erityisen heikossa asemassa olevan väestönosan tarpeita. Niiden on liityttävä hankinnan kohteeseen, niillä on oltava merkitystä kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioinnissa, eivätkä ne saa antaa hankintayksikölle rajatonta valinnanvapautta. Sosiaalisia näkökohtia voidaan ottaa huomioon vertailuperusteissa esimerkiksi vertailemalla henkilöstöön liittyviä tekijöitä.  

Vertailuperusteet eivät saa olla syrjiviä, esim. sillä tavoin, että käytännössä vain yhdellä tarjoajalla on mahdollisuus saada sen perusteella etua muihin tarjoajiin nähden. Se seikka, että vain harvat voivat saada kilpailuedun, ei tee kriteeriä syrjiväksi. Yllä mainittujen edellytysten täytyy kuitenkin täyttyä. 

Hankintayksikön kannattaa tapauskohtaisesti harkita asettaako se sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät vaatimukset tarjoajien soveltuvuusvaatimuksiksi vai vertailuperusteiksi. Vertailuperusteet tulee ilmoittaa etukäteen tarjouspyyntöasiakirjoissa.  

Poikkeuksellisen alhaiset tarjoukset  

Hankintayksikön tulee pyytää tarjoajalta selvitys poikkeuksellisen alhaisesta tarjouksesta. Selvitykset voivat liittyä ympäristö-, sosiaali- ja työoikeudellisten velvoitteiden noudattamiseen sekä alihankintoihin ja alihankkijoiden vastaavien velvoitteiden noudattamiseen. Pyydettävät selvitykset voivat koskea esimerkiksi työsuojelua, sosiaalimaksujen maksamista, ylitöiden maksamista, työturvallisuutta sekä laittoman työn kieltoon liittyvien säädösten soveltamista. Selvityksiä voidaan pyytää myös sovellettavien työehtosopimusten noudattamisesta sekä hankintalain liitteessä C mainittujen kansainvälisten sopimusten noudattamisesta.  

Hankintayksiköllä on velvollisuus poikkeuksellisen alhaisen tarjouksen hylkäämiseen tilanteessa, jossa alhainen hinta johtuu ympäristö-, sosiaali-, tai työlainsäädännön velvoitteiden laiminlyömisestä. Tarjousta ei sen sijaan saa hylätä, jos alhaiselle hinnalle löytyy hyväksyttävä syy. Hyväksyttävän syyn arviointi on hankintayksikön harkintavallassa. 

Hankintasopimuksen sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät erityisehdot  

Hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen toteuttamiselle sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä erityisehtoja. Eritysehtojen on oltava syrjimättömiä ja niistä on ilmoitettava hankinta-asiakirjoissa.  

Hankintayksikkö voi edellyttää sopimusehtona toimittajalta sitoutumista toimitusketjussaan sosiaalisen kestävyyden velvoitteisiin eli vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteisiin (ns. code of conduct). Lähtökohtana on, että toimittaja sitoutuu siihen, että tuotteen valmistus tapahtuu olosuhteissa, jotka ovat Code of Conduct -ehtojen mukaisia siinä tapauksessa, että ehtojen mukaiset vähimmäisvelvoitteet ylittävät kansallisen lainsäädännön velvoitteet. Tarjouspyyntöön ja sopimukseen voidaan lisätä myös vaatimus Kansainvälisten sopimusten noudattamisesta esimerkiksi ILO:n sopimusten osalta. Tämä edellyttää sopimuksen aikaista yhteistyötä hankintayksikön ja toimittajan välillä ja velvoitteiden noudattamisen valvontaa.  

Sopimuksen kesto ja muut ehdot tulee pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevissa sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa määritellä siten, että sopimuksesta ei muodostu kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia seurauksia palvelun käyttäjille. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi muistisairaiden vanhusten, mielenterveyskuntoutujien tai vammaisten henkilöiden palvelut sekä lastensuojeluun liittyvät palvelut.

Työllistämisehto tarjouspyynnössä

Työllistämisehdon tarkoituksena on luoda työllistymismahdollisuuksia nuorille, pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, ikääntyneille, vammaisille, maahanmuuttajille ja/tai osatyökykyisille. Hankintayksikkö voi käyttää työllistymiskriteeriä kahdella tavalla, joko niin että valittu tarjoaja sitoutuu voittaessaan kilpailutuksen työllistämään tietyn määrän työllistymisehdon täyttäviä henkilöitä palvelukseensa tai niin, että työllistymiskriteeri on tarjouspyynnössä vertailuehtona. 

Hankintayksikön on hyvä arvioida, että se käyttää juuri kyseiseen hankintaan soveltuvia työllistymiseen liittyviä kriteereitä. Sopivat työllistymiskriteerit ovat sellaisia, että toimittajalla on mahdollista löytää toiminnastaan työtehtäviä, jotka soveltuvat henkilöille, joita hankinnassa on tarkoitus työllistää. On hyvä huomioida myös eri alojen työmarkkinatilanne. Hankintayksikkö voi tarjouspyynnössä tuoda esille mahdolliset tuet joita tarjoaja voi hakea.  Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän työllistämiseen voi usein saada palkkatukea. 

Hankintayksikön tulee tarjouspyynnössä määritellä työllistymiskriteerin sisältö. Kun työllistämiskriteeri on pakollinen kaikille tarjoajille asetettava ehto, tulee hankintayksikön ilmoittaa työllistettävien lukumäärä, työsuhteiden kesto ja se, mitä ehtoja työllistettävän henkilön tulee täyttää. Vaatimuksena voi olla esimerkiksi, että työllistettävä on pitkäaikaistyötön.  

Kun työllistämiskriteeriä käytetään vertailuperusteena, tarjoaja saa lisäpisteitä luvatessaan työllistää kriteerit täyttäviä henkilöitä. Tällöin tulee hankinnan suunnitteluvaiheessa arvioida sopiva painotus pisteytyksessä kriteerille sekä määritellä pisteytysperusteet. 

Tarjoajien ei tarvitse täyttää tarjouspyynnössä esitettyä työllistämisehtoa tarjouksen tekohetkellä. Tarjoaja sitoutuu tarjouksessaan työllistämään työllistämisehdon mukaisesti tullessaan valituksi toimittajaksi. Työllistämisehdolle voidaan asettaa tarjouspyynnössä seuranta- ja valvontaehtoja. Lisäksi voidaan asettaa korvausehto siltä varalta, että valittu tuottaja ei täytä työllistämisehtoa luvatun mukaisesti sopimuskaudella. 

Sopimuksen valvonta 

Hankintasopimukseen kannattaa kirjata omat ehdot sopimusehtojen valvonnasta. Toimittajalta voidaan esimerkiksi edellyttää suunnitelmaa työllistämisehtojen täyttämisestä ja vaatia raportteja sopimuskauden aikana. Hankintayksikkö voi vaatia tuottajaa valvomaan sosiaalisten velvoitteiden toteutumista koko tuotantoketjun osalta. Työ- ja ihmisoikeuksia koskevia sopimusehtoja voidaan kotimaisten toimittajien osalta valvoa toimittajakäynnein ja/tai vaatimalla vastuullisuusraporttia.  

Hankintayksikkö voi sopimuksessa edellyttää valvontakäyntioikeutta tuotantotiloihin sopimuskauden aikana. Suomessa myös viranomaiset suorittavat monilla toimialoilla valvontaa. Ulkomaisilta toimittajilta voidaan pyytää esim. vastuullisuusraportti, todistus BSCI-auditoinneista tai SA 8000-sertifioinneista tai muista vastaavista selvityksistä. Hankintayksikkö voi pyytää myös vapaamuotoisen selvityksen toimittajalta. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteiskuntavastuun verkkosivuilla on saatavilla malli itsearviointilomakkeesta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.  

Sopimuskaudella mahdollisesti esiintyviin ongelmiin hankintayksikkö voi varautua kirjaamalla sopimukseen sopimusoikeudellisia sanktioita. Näitä voivat olla esimerkiksi toimittajalta määräajassa vaadittava suunnitelma korjaavista toimenpiteistä, tilausten rajoittaminen, kunnes rikkomus on korjattu, sopimussakko tai sopimuksesta irtautumisen mahdollisuus tiettyjen rikkomusten seurauksena. Sanktioiden tulee olla kuitenkin suhteellisuusperiaatteen mukaisia. On hyvä huomioida myös, että kannustimet voivat olla sanktioita tehokkaampia asioiden eteenpäin viemisessä. Vastuullisuustilanteen parantaminen yhteistyössä toimittajan kanssa on hedelmällisempää kuin sakkojen ja irtisanomisen toteuttaminen.   

 

Lisää aiheesta 

Neuvontayksikön verkkopalvelussa 

Muualla verkossa  

Oppaat ja käsikirjat sosiaalisten näkökohtien huomioimiseen hankinnoissa:  

Komission opas:  

Sosiaalinen ostaminen: opas sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa  2. laitos. (2021) 

TEM:n opas sosiaalisesti vastuullisiin julkisiin hankintoihin (2017):
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160319

Työperäinen hyväksikäyttö ja julkiset hankinnat- Opas riskien huomioimiseen Suomessa .  Heuni, 2021.  

Hanselin ja Hankinta-Suomen yhteistyössä laatimat sosiaalisen vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteet ja niiden käyttöohjeet:  

Vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteet (Code of Conduct) Ohjeistus (vm.fi) 

Vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteet, Code of Conduct (Word-tiedosto) 

Code of Conductiin liittyvät sopimusehdot (Word-tiedosto)

Opas vastuullisiin elintarvikehankintoihin - suosituksia vaatimuksiksi ja vertailukriteereiksi. Motiva, 2020.  

Kohti vastuullisia tekstiilihankintoja opas 2021. Reilu kauppa ry, 2021.  

Toolbox - Socially Responsible Workwear A Guide for public purchasers (2018) .  

Asiakasosallisuuden huomioiminen julkisissa hankinnoissa . Kuntaliiton opas, 2022.  

Hyödyllisiä aineistoja, verkkosivuja ja työkaluja  

ILO:n yleissopimukset :Ilo-sopimukset (tem.fi) 

Valtiovarainministeriön vuonna 2019 asettaman vaikuttavat julkiset hankinnat -toimenpideohjelman puitteissa laaditun koko Suomen yhteisen julkisten hankintojen strategian yhtenä tavoitteena on sosiaalinen kestävyys: Kansallinen julkisten hankintojen strategia 2020 (valtioneuvosto.fi). Tärkeä osa toimenpideohjelmaa on Hankinta-Suomi -foorumi, jonka yksi teemaryhmä on Sosiaalinen kestävyys -teemaryhmä.  

THL:n, Helsingin ja Vantaan kaupunki toteuttivat vuonna 2017-2020 Sosiaalisia innovaatioita ja työtä julkisilla hankinnoilla - hankkeen  (SIEPP-hanke). Hankkeen tarjoituksena oli lisätä työllistymismahdollisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa oleville julkisten hankintojen avulla. Mukana olevissa kaupungeissa toteutettiin ja suunniteltiin pilottihankintoja, joihin sovellettiin työllistämisehtoa. 

Finnwatchin sivut auditointi- ja sertifiointijärjestelmistä: 

Auditointi- ja sertifiointijärjestelmät (finnwatch.org)

Motivan tietopankki sosiaalisesta vastuusta:  

Sosiaalinen vastuu julkisissa hankinnoissa - Motiva

Amfori BSCI -julkaisu maiden riskiluokituksista: amfori-2020-02-06-country-risk-classification-2020.pdf 

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi – toimenpideohjelma 2017–2021 (valtioneuvosto.fi) Loppuraportti. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2022:4.  

Opas esteettömän liikkumis- ja toimimisympäristön suunnitteluun ja rakentamiseen: Esteetön rakennus ja ympäristö.pdf. Ympäristöministeriö, Niina Kilpelä ja Rakennustieto Oy, 2019.  

Opastamisen ekosysteemi -hankkeen työkirja Opas opastajalle.   

Aluehallintoviraston sivuta saavutettavuudesta: Yleistä saavutettavuudesta - Saavutettavuusvaatimukset 

Vinkkejä vastuullisten kehitysmaahankintojen tekemiseen.pdf. Reilukauppa.fi, 2017. 

Sosiaalisten vastuullisten hankintojen riskianalyysi.  Hankintakeino, 2019.  

How to Engage the Market - A Step by Step Guide for Dialogue Events.  ICLEI - local Governments for Sustainability, European Secretariat 1/2021.  

Sanoista tekoihin - Sosiaalisen vastuun pilottiprojekti Hansel Oy:n ja KL-kuntahankinnat Oy:n kanssa.  Finnwatch 1/2018.  

Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n Tekstiilikuituoppaassa on tarkasteltu muun ohella tuotannon sosiaalista vastuullisuutta. (2022)  

Pohjoismaisen ministerineuvoston julkaisema raportti julkisista hankinnoista ja kestävyystavoitteista. (2021)  

Tietoa raportista: Julkiset hankinnat kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjinä (norden.org)

Itseopiskelumateriaali julkisilla hankinnoilla työllistämiseen . Hankintakeino (2019)   

Uusi ohjelma vauhdittaa työllistymistä julkisilla hankinnoilla | Kuntaliitto.fi 

Työllistämisehto hankinnoissa - Selvitys nykytilasta, haasteista ja ratkaisuista. VM:n ja Kuntaliiton tilaama selvitys (2022)

Julkiset hankinnat työllisyyden tukena . Kuntaliitto (2021)  

Itsearviointilomake toimittajalle  suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. TEM (2016)