26.1.2022
Soveltamisala

Yleiset hankintalainsäädännön soveltamisalan rajaukset

Vaikka kyseessä olisi julkisen hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen tunnusmerkistön täyttävä järjestely, jonka ennakoitu arvo ylittää hankintalainsäädännön kynnysarvot, voi joissain tapauksissa hankinta tai käyttöoikeussopimus tästä huolimatta jäädä hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin puhutaan hankintalaissa nimenomaisesti listatuista soveltamisalapoikkeuksista tai -rajauksista.

Kansainväliset sopimukset

Hankintalakia ei ensinnäkään sovelleta hankintoihin, joita koskevat hankintalaista poikkeavat ja hankintayksikköä velvoittavat menettelysäännöt ja jotka tehdään:

  • Suomen ja yhden tai useamman Euroopan talousalueen ulkopuolisen maan tai näiden osien välisen ja EU:n perussopimusten mukaisesti tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla, joka koskee allekirjoittajavaltioiden yhteisen hankkeen toteuttamiseen tai hyödyntämiseen tarkoitettuja rakennusurakoita, tavaroita tai palveluja;
  • kansainvälisen järjestön toimesta; tai
  • joukkojen sijoittamiseen liittyvän kansainvälisen sopimuksen nojalla, joka koskee jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueen ulkopuolisessa maassa toimivia yrityksiä.

Hankintalakia ei myöskään sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee tai järjestää kansainvälisen järjestön tai kansainvälisen rahoituslaitoksen antamien menettelysääntöjen mukaisesti ja kokonaan rahoittamana. Myös sellaiset hankinnat jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle, joiden pääasiallisena tarkoituksena on se, että hankintayksikkö voi saattaa yleisiä viestintäverkkoja saataville tai pitää niitä yllä taikka tarjota yleisölle yhtä tai useampaa sähköistä viestintäpalvelua.

Edellä mainitusta poiketen hankintalakia sovelletaan kuitenkin kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin ulkoasiainhallinnon hankintoihin siten, että lain 11 luvussa olevia kansallisten hankintojen kilpailuttamissäännöksiä on noudatettava.

Kiinteän omaisuuden hankinta

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sopimukset, jotka koskevat maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden hankintaa tai vuokrausta millä tahansa rahoitusmuodolla. Tällaisiin sopimuksiin liittyy muun muassa eri maantieteellisten alueiden objektiivisen vertailun haastavuuteen liittyviä erityispiirteitä, joiden vuoksi niiden kilpailuttaminen hankintalainsäädännön menettelytapavaatimusten mukaisesti on epätarkoituksenmukaista.

Hankintalainsäädännön ulkopuolella eivät kuitenkaan ole rakennusurakkasopimukset, joiden kohteena on hankintayksikön vaatimuksia vastaavan rakennusurakan toteuttaminen millä tahansa tavalla. Lakia sovelletaan myös kiinteän omaisuuden hankintaan tai vuokraukseen liittyviin rahoituspalvelujen hankintaan. Tällaisia rahoituspalveluja ovat esimerkiksi vakuutuspalvelut.

Myös maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden oikeuksien hankinta jää hankintalain ulkopuolelle. Näin ollen hankintalakia ei sovelleta esimerkiksi asunto- tai kiinteistöosakkeiden hankintaan tai vuokraukseen.

Aika ajoin hankintalainsäädännön soveltamiskäytännössä on jouduttu arvioimaan, milloin kyseessä on kilpailutettava rakennusurakka ja milloin soveltamisalapoikkeuksen piirissä oleva jo rakennetun omaisuuden hankinta tai vuokraus. Kansallisessa oikeuskäytännössä (MAO 182/03 ja 183/03, MAO 518/11) on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, rakennetaanko kohde hankintayksikön hallinnoimalle maalle, sekä tilojen hankinta- tai vuokrasopimuksen pituuteen ja muihin ehtoihin.

Audiovisuaaliset mediapalvelut sekä radiotoiminnan palvelut

Hankintalakia ei sovelleta palveluhankintoihin, jotka ovat mediapalvelujen tarjoajien itsensä tekemiä sopimuksia ja joiden tarkoituksena on käyttövalmiiden ohjelmien ja muiden valmistelevien palvelujen ostaminen, kehittäminen, tuotanto tai yhteistuotanto. Lakia ei sovelleta myöskään radio- tai televisiolähetysajan tai ohjelmien toimittamiseen, kun ne tehdään audiovisuaalisten mediapalvelujen tai radiotoiminnan palvelujen tarjoajien kanssa.

Ensiksi mainittu poikkeus koskee hankintoja, joita audiovisuaalisten mediapalvelujen tai radiotoiminnan palvelujen tarjoajat itse tekevät. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi Yleisradio Oy:n ohjelmamateriaalin hankinta. Jälkimmäinen soveltamisalapoikkeus koskisi puolestaan hankintoja, jotka tehdään tällaisilta tarjoajilta. Tällainen tilanne olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun hankintalain mukainen hankintayksikkö hankkisi ohjelmien toimittamispalveluja Yleisradiolta. Poikkeukset koskevat samalla tavalla sekä radio- ja televisiotoiminnan palveluita että tilattavia audiovisuaalisia palveluita, kuten suoratoistettavia tilausvideopalveluja. Poikkeukset eivät kuitenkaan koske ohjelmien tuotannossa tai lähettämisessä tarvittavien teknisten laitteiden hankintoja.

Välimies- ja sovittelupalvelut

Hankintalain ulkopuolelle jäävät välimies- ja sovittelupalveluja koskevat sopimukset, joiden kilpailuttamiseen hankintalainsäädännön menettelytavat eivät tarkoituksenmukaisella tavalla sovellu.

Eräät oikeudelliset palvelut

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty tietyt oikeudelliset palvelut, joita suorittavat laitokset tai yksittäiset toimijat nimetään tai valitaan tavalla, johon ei voida luontevalla tavalla soveltaa hankintasääntöjä.

Lain ulkopuolelle jäävät ensinnäkin oikeudenkäyntiasiamiespalvelut, jotka hankintaan asianajajista annetussa laissa (469/1958) tarkoitetulta asianajajalta tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitetulta ja mainitun lain 2 §:ssä säädetyt luvan myöntämisen edellytykset täyttäneeltä oikeudenkäyntiasiamieheltä ja – avustajalta. Soveltamisalapoikkeuksen piirissä on myös oikeudenkäyntiasiamiespalveluihin välittömästi liittyvä oikeudellinen neuvonta. Lisäedellytyksenä on, että tällaisen neuvonnan tarjoajana on sama tuomioistuinedustamiseen oikeutettu taho.

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolella ovat myös julkisten notaarien suorittamat asiakirjojen varmentamis- tai todentamispalvelut.  Julkisista notaareista annetun lain (420/2014) 1 §:n mukaan julkisia notaareita ovat maistraatin päällikkö ja hänen määräämänsä maistraatin virkamies sekä Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionviraston määräämät Ahvenanmaan valtionviraston virkamiehet. Lain 2 §:n mukaan julkisen notaarin tehtäviin kuuluu muun muassa asiakirjojen allekirjoitusten ja jäljennösten todistaminen oikeaksi sekä todistusten antaminen notaarille esitettyjen asiakirjojen sisällöstä sekä oikeudellisista ja taloudellisista olosuhteista.

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolella ovat edelleen edunvalvojien suorittamat oikeudelliset palvelut sekä muut oikeudelliset palvelut, joiden suorittajan nimeää tuomioistuin tai joiden suorittaja nimetään laissa hoitamaan erityistehtäviä tuomioistuinten valvonnassa. Edunvalvontaan määräämisestä ja edunvalvojien valinnasta on säädetty holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999). Edunvalvojan tehtävät määräytyvät joko suoraan lain nojalla tai tuomioistuimen taikka holhousviranomaisen määräyksellä. Holhoustoimen edunvalvontapalvelujen järjestämisestä annetussa laissa (575/2008) on säädetty puolestaan edunvalvontapalvelujen järjestämisestä sekä tuottamisesta.

Myöskään julkisen vallan käyttöön liittyvät oikeudelliset palvelut eivät kuulu hankintalain soveltamisalaan. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa vain lailla tai lain nojalla muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Lainkohdan mukaan merkittävän julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Perustuslain rajoitusten soveltuessa julkisen vallan käyttöön liittyviä oikeudellisia palveluja sisältäviä tehtäviä ei siten voida edes antaa hankintalain tarkoittamin hankintasopimuksin kilpailuttamalla muille kuin viranomaisille. Asian selkeyttämiseksi asiasta on kuitenkin säädetty hankintalaissa. Jos oikeudellisia palveluja voidaan antaa muille kuin viranomaisille ja näitä palveluja myös hankitaan ostopalveluina, tulee nämä palveluhankinnat kilpailuttaa hankintalain mukaisesti.

Eräät rahoituspalvelut

Hankintalain soveltamisalaan eivät kuulu keskuspankkipalvelut taikka arvopaperien tai muiden rahoitusvälineiden liikkeeseen laskemiseen, ostoon, myyntiin tai siirtoon liittyvät rahoituspalvelut. Lain ulkopuolella on myös rahan tai pääoman hankinta.

Työsopimukset

Työsopimukset ovat hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolella eikä niitä näin ollen tarvitse kilpailuttaa hankintalainsäädännön mukaisesti. Hankintalainsäädännön menettelytavat eivät sovellu työntekijän työsuhteeseen ottamiseen. Työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisen arvioinnissa lähtökohtana on työlainsäädäntö kuten työsopimuslaki.

Pelastuspalvelut ja näihin rinnastuvat palvelut

Hankintalain soveltamisen ulkopuolelle on jätetty väestönsuojelua, pelastuspalveluja, vaarojen ehkäisemistä, ensihoitopalvelua ja ensivastetoimintaa koskevat hankinnat silloin, kun ne tehdään voittoa tavoittelemattomilta järjestöiltä tai niiden yhteenliittymiltä. Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen erityinen luonne olisi vaikea säilyttää, jos palvelujen suorittajat olisi valittava hankintalainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Poikkeuksen piirissä olevat palvelut ovat (CPV-koodit mainittu suluissa):

  • sammutus- ja pelastuspalvelut (75250000-3),
  • palokunnan palvelut (75251000-0),
  • palonsammutustyöt (75251100-1),
  • palontorjunta (75251110-),
  • metsäpalojen sammutuspalvelut (75251120-7),
  • pelastuspalvelut (75252000-7),
  • väestönsuojelu (75222000-8),
  • ydinturvallisuuteen liittyvät palvelut (98113100-9),
  • sairaankuljetuspalvelut (85143000-3).

Poliittisiin kampanjoihin liittyvät palvelut

Hankintalakia ei sovelleta poliittisiin kampanjoihin liittyvien palvelujen hankintaan, kun poliittinen puolue tekee palveluhankintasopimuksen vaalikampanjan yhteydessä. Näitä palveluja ovat mainoskampanjapalvelut sekä propagandaelokuvien ja – videoiden tuotantopalvelut. Syynä poikkeukselle on se, että palvelut ovat niin erottamattomasti sidoksissa hankintapalvelujen tarjoajan poliittisiin näkemyksiin, että palvelujen tarjoajat valitaan vaalikampanjoiden yhteydessä tavallisesti tavalla, johon ei voida soveltaa hankintasääntöjä.

Tutkimus- ja kehittämispalvelut

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös tutkimus- ja kehittämispalvelut, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan. Poikkeuksella pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan mukaista tutkimuksen ja teknologian kehittämistä Euroopan unionissa.

Hankintalakia sovelletaan ainoastaan silloin, kun poikkeussäännössä tarkoitettua osarahoitusta ei ole ja kun asianomainen hankintaviranomainen saa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset hyödykseen. Tämä ei saisi kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että palveluntarjoaja voi julkaista niistä tietoja, kunhan hankintayksikkö säilyttää yksinoikeuden käyttää tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksia omassa toiminnassaan.

Poikkeuksen piirissä olevat tutkimus- ja kehittämispalveluhankinnat tulisi erottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan avustuksista ja muista tuista, jotka eivät olisi lainkaan vastavuoroisiin sopimussuorituksiin perustuvia hankintasopimuksia ja siten lain soveltamisalassa. Soveltamisalapoikkeus on käsillä vain, jos kyse on sinänsä vastavuoroisesta hankintasopimuksesta, joka jää kuitenkin lain soveltamisalan ulkopuolelle lainkohdassa säädettyjen yhteisrahoitusta ja palvelun hyödyntämistä koskevien edellytysten johdosta.  Tutkimusrahoituksen myöntämismenettelyyn sovelletaan muita tasapuolisuuteen ja avoimuuteen pohjautuvia säädöksiä kuten esimerkiksi valtionavustuslakia (688/2001).

Lain soveltamisalasta ovat käytännössä poissuljettuja esimerkiksi julkisten tiedeyhteisöjen, kuten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen yhteisesti rahoittamat tutkimusohjelmat. Myös muiden hankintayksiköiden tutkimusyhteistyö yksityisten tahojen kanssa kuuluu poikkeuksen piiriin säännöksen edellytysten täyttyessä. Poikkeussäännössä tarkoitettujen tutkimushankkeiden tunnistamisessa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös tutkimuksen avoimuus ja tutkimuksen hyödynnettävyys mahdollisimman laajasti. Hankintalaki tulee sovellettavaksi lähinnä vain hankintayksikön täysin maksamaan ja yksinomaan hankintayksikön käyttöön tulevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Alihankintatyyppistä tutkimusta ovat muun muassa selvästi olemassa olevat palvelut, kuten laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä tavanomaiset konsultointipalvelut, jotka voidaan hankkia useammalta eri toimittajalta. Näissä hankintayksikkö määrittelee yksin hankittavan palvelun sisällön ja vastaa kustannuksista kokonaisuudessaan.

Lain soveltamisen ulkopuolelle jää yhteistyöluontoinen tutkimus, jossa molemmat osapuolet osallistuvat tutkimuksen tai kehityshankkeen sisällön määrittelemiseen ja sen rahoittamiseen, jakavat riskin tutkimus- ja kehittämistoiminnan onnistumisesta ja saavat tutkimuksen tulokset käyttöönsä. Hankintayksiköiden normaalit tavara- ja palveluhankinnat kuten asiantuntijapalvelujen, kehittämispalvelujen ja konsultointipalvelujen hankinnat ovat lain kilpailuttamissäännösten piirissä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten näennäinen jakaminen tai pelkästään symbolinen osallistuminen palveluntarjoajalle suoritettuun korvaukseen eivät kuitenkaan oikeuta poikkeuksen soveltamiseen.

Päästöyksiköiden hankinta

Hankintalain kilpailuttamisvelvoitetta ei sovelleta Kioton pöytäkirjan (SopS 13/2005) mukaisten päästöyksiköiden hankintaan. Näissä on tarkoitus soveltaa EU:n oikeuden yleisiä periaatteita ja muita menettelytapoja.

Eräiden lentoliikennepalvelujen hankinta

Hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle jää sellaisten lentoliikennepalveluiden hankinta, joihin sovelletaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2408/92 (lentoliikenneasetus).

Joukkoliikennelain palveluhankinnat

Hankintalakia sovelletaan joukkoliikennelaissa (869/2009) tarkoitettuihin palveluhankintoihin vain siltä osin kuin mainitun lain 36 §:n 2 momentissa säädetään. Hankintalainsäädäntöä sovelletaan linja-autojen tai raitiovaunujen henkilöliikennepalveluja koskeviin hankintasopimuksiin, kun taas joukkoliikennelakia sovelletaan linja-autojen ja raitiovaunujen julkisen henkilöliikenteen käyttöoikeussopimuksiin. Joukkoliikennelain kilpailuttamissääntöjä sovelletaan edelleen rautateiden julkisten henkilöliikennepalvelujen hankintasopimuksiin ja käyttöoikeussopimuksiin. Rautateiden julkisia liikennepalveluja koskevat hankinnat ovat näin ollen aina joukkoliikennelain kilpailuttamissäännösten piirissä ja hankintalakien ulkopuolella riippumatta siitä, toteutetaanko ne hankinta- vai käyttöoikeussopimuksin.

Erityisalojen hankintalain ja puolustus- ja turvallisuushankintalain hankinnat

Hankintalain ulkopuolella ovat luonnollisesti hankinnat, jotka koskevat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain eli ns. erityisalojen hankintalain mukaisiin toimintoihin tehtäviä hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia. Näihin hankintoihin sovelletaan hankintalain sijasta erityisalojen hankintalakia. Hankintalakia ei myöskään sovelleta sellaisiin hankintoihin, jotka on suljettu erityisalojen hankintalain poikkeussäännösten perusteella erityisalojen hankintalain ulkopuolelle. Hankinta ei siis ”palaudu” toisen hankintalain piiriin.

Hankintalain ulkopuolella ovat myös puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 5 §:ssä tarkoitetut hankinnat. Puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 5 §:ssä määritellään puolustus- ja turvallisuushankintojen käsite. Lakia ei sovelleta myöskään sellaisiin puolustus- ja turvallisuushankintoihin, jotka jäävät puolustus- ja turvallisuushankintalain soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen säännösten nojalla.

Käyttöoikeussopimuksia koskevat erityispoikkeukset

Hankintalakia tai erityisalojen hankintalakia ei sovelleta lentoliikennepalveluja koskeviin käyttöoikeussopimuksiin, jotka perustuvat ilmailulain (864/2014) 6 luvussa tarkoitetun liikenneluvan myöntämiseen. Ilmailulaissa on omat erityiset menettelysäännöksensä lupien myöntämisestä ja sopimusten tekemisestä, minkä vuoksi hankintalain käyttöoikeussopimuksia koskevia menettelysääntöjä ei sovelleta niihin silloinkaan, kun niihin kuuluu käyttöoikeussopimukseksi määriteltäviä osia.

Hankintalainsäädäntöä ei sovelleta myöskään arpajaispalveluja koskeviin käyttöoikeussopimuksiin, jotka hankintayksikkö on tehnyt tietyn toimittajan kanssa yksinoikeuden perusteella. Tällaisen yksinoikeuden myöntäminen on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kansallisesti myönnetyt yksinoikeudet eivät mahdollista kilpailullisen menettelyn noudattamista käyttöoikeussopimuksen tekemisessä. Soveltamisalarajauksen perusteena on myös tarve taata jäsenvaltioille mahdollisuus säännellä pelialaa kansallisesti johtuen niiden yleisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämiseen liittyvistä velvoitteista.

Hankintalainsäädäntöä ei sovelleta myöskään vesihuollon sektorilla tehtyihin käyttöoikeussopimuksiin.  Vesihuollon alalla tehtäviin käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan usein erityisiä ja monimutkaisia järjestelyjä, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tällaisten vesihuollon järjestelyjen erityisominaisuudet ovat peruste vesihuollon alalla tehtyjä käyttöoikeussopimuksia koskevalle soveltamisalapoikkeukselle. Suomessa vesihuoltoon liittyviä tehtäviä tai oikeuksia ei kuitenkaan anneta julkisilla käyttöoikeussopimuksilla, eikä vesihuoltoa harjoittavien yksiköiden kuten kuntien vesilaitosten tai yksityisten vesiosuuskuntien kanssa tehdä yleensä muutoinkaan käyttöoikeussopimuksia.

Lisää aiheesta

Muualla verkossa