Usein kysyttyä hankintalaista: hyödynnä päivittyvä koontimme

Jos hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää kymmenen miljoonaa euroa, hankintayksikön tulee tehdä markkinakartoitus tai arvioida hankinnan toteuttamisvaihtoehtoja osana hankinnan suunnittelua. 

Alle kymmenen miljoonan euron hankinnoissa markkinakartoituksen toteuttaminen on edelleen vapaaehtoista. Se on kuitenkin suositeltavaa kaikenlaisissa hankinnoissa, sillä markkinoiden tietotaidon hyödyntäminen johtaa usein myös tarkoituksenmukaisempiin hankintoihin. 

Ennakkoon tehty markkinakartoitus on hyödyllinen myös, koska se voi toimia perusteena sille, ettei EU-kynnysarvot ylittävää hankintaa tarvitse jakaa osiin hankintalain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi sen avulla voidaan välttää hankintalain 125 §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus keskeyttää hankinta ja järjestää uusi tarjouskilpailu tilanteessa, jossa avoimessa menettelyssä saadaan vain yksi tarjous. 

Markkinakartoituksen toteuttamistavasta ei säädetä hankintalaissa, ja sen laajuus sekä toteutustapa voivat vaihdella hankinnan luonteen ja tarpeiden mukaan. Markkinakartoitus voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi yleisluontoista tiedonhankintaa, tietopyyntöjä tai laajempaa markkinavuoropuhelua toimittajien kanssa. 

Hankintayksikkö voi valita tarkoituksenmukaisimman tavan toteuttaa markkinakartoitus. Olennaista on, että hankintayksikkö saa riittävän käsityksen markkinoilla tarjolla olevista ratkaisuista ja toimijoista hankinnan suunnittelun tueksi. Hankintayksikön voi olla vaikea saada riittävää ja ajantasaista kokonaiskuvaa markkinatilanteesta pelkästään etsimällä tietoa internetistä. Näin ollen hankintayksikön voi olla tarpeen täydentää internetistä saatuja tietoa esimerkiksi vuoropuhelulla markkinaosapuolten kanssa. Näyttövelvollisuus siitä, että markkinakartoitus on järjestetty, on hankintayksiköllä. 

Uudelleenkilpailutusvelvoitteesta voidaan poiketa, jos hankintayksikkö on tehnyt huolellisen markkinakartoituksen. Jos markkinakartoitukseen ei tule lainkaan osallistujia, hankintayksikön katsotaan kuitenkin täyttäneen velvollisuutensa. Tällöin kilpailutusta ei tarvitse uusia, vaikka tarjouskilpailuun saataisiin vain yksi tarjous. Tässä tapauksessa hankintayksikön on hyvä dokumentoida markkinakartoituksen toteutus. Neuvontayksikkö suosittelee, että markkinakartoituksesta ilmoitetaan Hilmassa, jolloin siitä jää varmuudella dokumentaatio. 

Hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen tuli lakiuudistuksen myötä velvollisuus kuvata, miten hankinnan valmistelu on toteutettu. Valmisteluun kuuluu myös markkinakartoitus. Kuvauksen ei tarvitse olla yksityiskohtainen, mutta sen tulee olla riittävän informatiivinen. Yleensä riittää, että hankinta-asiakirjoissa kuvataan keskeiset toimenpiteet, joita hankintayksikkö on tehnyt hankinnan valmistelussa ja markkinakartoituksen toteuttamisessa.  

Kuvauksessa voidaan esittää esimerkiksi, millä tavoin tietoa on hankittu, keiden tai minkä tyyppisten tarjoajien kanssa vuoropuhelua on käyty ja millaisia johtopäätöksiä markkinakartoituksen perusteella on tehty. 

Olennaista on, että dokumentoinnin perusteella voidaan jälkikäteen ymmärtää, miten hankinnan valmistelu on edennyt ja mihin ratkaisuihin siinä on päädytty. Hankinnan valmistelun kuvausta ei voida saattaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Neuvontayksikön näkemyksen mukaan ainakin Hilmassa julkaistu markkinakartoitusilmoitus sisältää lähtökohtaisesti tarvittavat tiedot, ja sitä voidaan käyttää osoituksena markkinakartoituksen toteuttamisesta ja sen käytännön toteutustavasta. 

Hankintalain muutoksen mukaan EU-kynnysarvon ylittävä hankintasopimus on lähtökohtaisesti jaettava osiin. Hankinnan jakaminen osiin ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista tai mahdollista hankintaan liittyvien tai hankintayksikön toiminnallisten ja taloudellisten riskien takia. 

Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 2/2026 vp, s. 101) esitetään perusteita sille, milloin hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin. Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin, jos se hankinnan luonteen ja laajuuden tai palvelun toteuttamistavan, hankintakokonaisuuden hallittavuuden ja kokonaisvastuun taikka jakamiseen liittyvien riskien vuoksi ei olisi perustellusta syystä mahdollista. Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin myös, jos tarve koordinoida osien eri sopimuskumppaneita voisi vakavasti vaarantaa sopimuksen asianmukaisen toteuttamisen. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi rakennusalalla vakiintuneissa kokonaisvastuu-urakoissa. Lisäksi osiin jakaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista silloin, kun liian pieniin osiin jakaminen voi johtaa vaikeasti hallittavaan kokonaisarkkitehtuuriin tai kustannusten jatkuvaan kasvuun kuten esimerkiksi ICT- järjestelmiä hankittaessa.  

Hankinnan voi jättää jakamatta myös, jos tavoitteena olisi saada hankintojen keskittämisellä volyymihyötyjä tai houkutella tarjoajiksi aikaisempaa suurempia yrityksiä taikka ulkomaisia tarjoajia. Hankinta voitaisiin jättää jakamatta myös esimerkiksi, jos jakaminen lisäisi merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia taikka johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun. Hankinnan jakamatta jättäminen tulee perustaa markkinakartoitukseen tai muuhun selvitykseen hankinnan toteutustavasta ja sen kustannustehokkuudesta. Kun markkinakartoitus on tehty ennakkoon, voidaan sen perusteella jättää hankinta jakamatta osiin. 

Muussa tapauksessa EU‑kynnysarvon ylittävä hankinta tulee jakaa osiin. Päätöksestä olla jakamatta hankinta osiin voi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen. Valitusoikeus ei kuitenkaan koske erityisalojen hankintoja.

Jos hankintayksikkö ei jaa hankintasopimusta osiin, sen on esitettävä jakamatta jättämisen syyt hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai hankintamenettelyä koskevassa erillisessä kertomuksessa. Avoimuuden vuoksi hankintayksikön hankinta-asiakirjapohjiin voidaan esimerkiksi lisätä vakiokohta, jossa osiin jakamisen pohdintaa esitetään. 

Hankintayksikkö voi toteuttaa osiin jakamisen velvoitteen valitsemalla useamman sopimustoimittajan puitejärjestelyyn taikka dynaamiseen hankintajärjestelmään. 

Se voi tarkoittaa samaa asiaa, mutta osiin jakaminen on käsitteenä laajempi. 

Osiin jakamisella tarkoitetaan hankintakokonaisuuden jakamista tarkoituksenmukaisiin osiin. Hankinta voidaan jakaa osiin niin, että samassa tarjouskilpailussa hankintayksikkö määrittelee millaisista osista tarjoaja voi antaa oman osatarjouksensa. 

Hankinta voidaan kuitenkin jakaa osiin myös siten, että eri osista järjestetään erilliset tarjouskilpailut. Tällöin kyse ei välttämättä ole osatarjousten jättämisestä, vaan kahdesta tai useammasta erillisestä kilpailutuksesta, joista julkaistaan erilliset hankintailmoitukset, mutta joiden ennakoitu arvo arvioidaan tarjouskilpailujen yhteenlasketun arvon perusteella. Lisäksi tässä tilanteessa on aiheellista, että hankintayksikkö jollakin tavalla ”linkittää” nämä kaksi erillistä hankintaa yhteen, esimerkiksi mainitsemalla asiasta kummankin hankinnan asiakirjoissa. 

Hankinta voidaan jakaa osiin myös valitsemalla vähintään kaksi toimittajaa puitejärjestelyyn tai perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Esimerkiksi puitejärjestelyn tarjouskilpailua ei siis tarvitse jakaa osiin niin, että tarjoaja voi jättää osatarjouksen, vaan esimerkiksi etusijajärjestyksen määrittäminen ja ostojen jakautuminen usealla toimittajalle voi tarkoittaa osiin jakamista. 

Osiin jakamista on kuvattu tarkemmin neuvontayksikön sivuilla sekä osiin jakamisen oppaassa (2021): Hankinnan jakaminen osiin | Hankinnat, Hankintojen jakaminen osiin | Kuntaliitto.fi 

Lain mukaan hankinta voidaan jakaa osiin valitsemalla vähintään kaksi toimittajaa puitejärjestelyyn tai perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Lisäksi laissa on erikseen todettu, että jakamista koskeva velvollisuus ei koske puitejärjestelyjen sisäisiä hankintoja. 

Laissa tai sen esitöissä ei ole erikseen todettu, että dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä kilpailutuksia ei tarvitsisi jakaa osiin. Näkemyksemme kuitenkin on, ettei myöskään dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä hankintoja tarvitse jakaa osiin. 

Dynaamisessa hankintajärjestelmässä jokainen yksittäinen hankinta kilpailutetaan hankintalain 52 §:n mukaisesti. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää, että yksittäiset hankinnat vielä erikseen jaettaisiin osiin.

Hankinnan pilkkomisella tarkoitetaan hankinnan jakamista keinotekoisesti pienempiin osiin tarkoituksena välttää hankintalain soveltaminen. Hankintaa ei saa pilkkoa eriin tai laskea sen arvoa poikkeuksellisin menetelmin hankintalain säännösten soveltamisen välttämiseksi. Esimerkiksi tavarahankintaa tai palveluhankintaa ei saa liittää rakennusurakkaan tai hankintoja muutoin yhdistellä keinotekoisesti samassa tarkoituksessa. 

Osiin jakamisen tarkoituksena ei sen sijaan ole hankintalain soveltamisen välttäminen, vaan osiin jakaminen tarkoittaa, että hankintakokonaisuudesta voi tarjota pienempää osakokonaisuutta tai kokonaisuus muuten jaetaan useammalle toimittajalle erimerkiksi kilpailuttamalla usean toimittajan puitejärjestely tai perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Osiin jaetussa hankinnassa hankintaan sovellettavat säännöt ratkaistaan osien yhteenlasketun ennakoidun arvon perusteella. Laajan hankinnan jakaminen osiin voi olla perusteltua esimerkiksi kilpailun edistämisen kannalta. Tällöin myös pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua tarjouskilpailuihin. Arvioinnin lähtökohtana on luontevan hankintakokonaisuuden määrittely.

Kyseistä säännöstä sovelletaan hankintoihin, joiden hankintailmoitus on julkaistu 1.10.2026 tai sen jälkeen. Ennen tätä ajankohtaa käynnistettyihin hankintoihin uutta velvoitetta ei sovelleta.

Velvollisuus perustella hankinnan jakamatta jättäminen on ollut voimassa jo ennen uudistusta. Muutoksena kuitenkin on, että 1.10.2026 tai sen jälkeen julkaistuissa hankinnoissa päätöksestä olla jakamatta hankintaa osiin voidaan valittaa markkinaoikeuteen.

Kilpailutuksen uusimisvelvoitteella tarkoitetaan lähtökohtaista velvollisuutta keskeyttää hankintamenettely ja kilpailuttaa hankinta uudelleen tilanteessa, jossa EU‑kynnysarvon ylittävässä avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous. Velvoitteesta voidaan poiketa vain erityisen painavasta syystä. Lisäksi hankintayksikön tulee varmistua tarjouksen kokonaistaloudellisesta edullisuudesta. Velvoite koskee samaa hankintaa enintään yhden kerran. 

Uudelleenkilpailutusvelvoite koskee ainoastaan avoimella menettelyllä toteutettuja hankintoja. Sitä ei sovelleta esimerkiksi neuvottelumenettelyyn tai kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn, joissa hankintayksikkö on jo käynyt vuoropuhelua tarjoajien kanssa.  

Uudistuksella on tavoiteltu sitä, että hankinnat valmisteltaisiin siten, että moni tarjoaja voisi tarjota hankintaan. Markkinakartoitus on yksi keino selvittää markkinatarjontaa ja tarjoamisen esteitä. Markkinakartoituksen tekeminen ehkäisee valitustilanteita kilpailutuksen uusimisvelvoitteen osalta. 

Ei tarvitse. Uudelleenkilpailutusvelvoite koskee vain EU-kynnysarvot ylittävää avoimella menettelyllä toteutettavaa hankintaa. Edellä mainitun tyyppisissä hankinnoissakaan uudelleenkilpailutusvelvoitetta ei ole, jos: 

• hankintayksikkö on tehnyt asianmukaisen markkinakartoituksen ennen kilpailutusta, 
• hankinta on jaettu osiin, 
• kyseisen hankinnan kilpailutus on jo kertaalleen uusittu yhden tarjouksen perusteella tai 
• kyseessä on erityisen painava syy. 
• Tällaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa hankinnan kohde on niin vaativa tai luonteeltaan sellainen, että tarjontaa on vain hyvin rajoitetusti. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi innovatiivisia ratkaisuja hankittaessa.  
• Pelkkä niukka tarjonta ei kuitenkaan riitä perusteeksi, jos se johtuu siitä, että hankinnan kohde tai sopimusehdot on määritelty tavalla, joka tarpeettomasti rajoittaa kilpailua. Jos uudelleen kilpailutusvelvoitteesta poiketaan erityisellä syyllä, tulee se ilmoittaa esimerkiksi hankintapäätöksessä. 

Hankintamenettely tulee keskeyttää vain hankintalain 26 §:ssä tarkoitetuissa EU‑kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, jos avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous.  

Näin ollen menettelyä ei tarvitse keskeyttää, jos kyse on hankintalain 25 §:n mukaisista kansalliset kynnysarvot ylittävistä hankinnoista, liitteen E mukaisista palveluhankinnoista tai käyttöoikeussopimuksista. 

Kyllä. Jos hankintayksikkö etenee hankinnan kanssa yhden tarjouksen tilanteessa, kyseisestä päätöksestä voidaan valittaa markkinaoikeuteen. 

Päätös olla kilpailuttamatta hankintaa uudelleen tehdään osana hankintapäätöstä. Hankintayksikön tulee perustella päätöksessään, millä perusteella uudelleenkilpailuttamisesta poiketaan.  

Päätös tulee lainvoimaiseksi, kun hankintapäätöksestä on ilmoitettu asianosaiselle ja muutoksenhaku‑ eli valitusaika on kulunut ilman, että päätöksestä on valitettu markkinaoikeuteen. EU‑kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa valitusaika on lähtökohtaisesti 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista. 

Kyseistä säännöstä sovelletaan hankintoihin, joiden hankintailmoitus on julkaistu 1.10.2026 tai sen jälkeen. Ennen tätä ajankohtaa käynnistettyihin hankintoihin uutta velvoitetta ei sovelleta.

Lakimuutoksen myötä hankintalain 71 §:ään lisättiin uusi momentti, jonka mukaan hankintayksikkö voi ottaa varautumisen, turvallisuuden ja huoltovarmuuden huomioon hankinnan kohteen kuvauksessa. Tämä tarkoittaa, että hankintayksikkö voi asettaa hankittavalle tuotteelle, palvelulle tai urakalle ehtoja, joilla varmistetaan sen saatavuus, toimivuus ja häiriötön käyttö sen koko elinkaaren ajan. Pykälämuutos ei sinänsä muuta vallitsevaa oikeustilaa, sillä vaatimuksia on voinut asettaa myös aiemmin voimassa olleen pykälän nojalla. Muutoksella on kuitenkin haluttu korostaa varautumista hankinnoissa.

Käytännössä hankintayksikkö voi esimerkiksi asettaa vaatimuksia, joilla vähennetään hankintaan liittyviä turvallisuus- ja muita riskejä sekä varmistetaan tarvittavien resurssien, teknologioiden ja tuotantopanosten saatavuus sopimuskauden aikana. 

Lisäksi hankintayksikkö voi asettaa varautumista ja huoltovarmuutta turvaavia ehtoja, jotka liittyvät esimerkiksi hankinnan kohteena olevan tavaran alkuperän turvallisuusperusteiseen riskiin (ns. korkeariskiset tuotteet), palvelun maantieteelliseen sijaintiin, pitkistä logistiikkaketjuista aiheutuvaan epävarmuuteen tai tietojärjestelmiä koskevaan kyberturvallisuuteen. Tarjoajaa voidaan edellyttää osoittamaan kykynsä täyttää nämä vaatimukset koko hankinnan elinkaaren ajan. 

Hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia myös tilanteissa, joissa hankittavalla tuotteella tai palveluun liittyy pääsy arkaluonteisiin tai strategisesti tärkeisiin tietoihin, kuten henkilötietoihin. Tällöin voidaan edellyttää, että toimijalla on riittävät valmiudet hallita ja valvoa näiden tietojen käsittelyä.

Varautumiseen liittyvät hankinnat voidaan myös kilpailuttaa ehdollisesti.

Lisäksi harkinnanvaraisiin poissulkuperusteisiin lisättiin uusi kohta, jonka perusteella hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta tarjoajan tai ehdokkaan, joka on määritelty korkean riskin toimittajaksi tai jonka luotettavuus on muutoin katsottava siinä määrin riittämättömäksi, että se aiheuttaa ilmeisen riskin kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle taikka huoltovarmuudelle. Ks. kysymykset liittyen korkean riskin toimittajiin.

Lisätietoja ja vinkkejä hankinnoissa varautumiseen löytyy Hankinta-Suomen ja Kuntaliiton oppaasta: Varautuminen hankinnoissa | Kuntaliitto.fi

Ainakaan toistaiseksi komissio ei pidä julkista, kattavaa listaa korkean riskin toimittajista. 

Hankintayksikkö voi myös tukeutua kansallisten viranomaisten antamiin ohjeisiin ja linjauksiin arvioidessaan toimittajien, tuotteiden tai toimitusketjujen riskejä. Näiden perusteella hankintayksikkö voi tarvittaessa sulkea tarjouskilpailusta korkean riskin toimijoita. 

Arviointi ei perustu vain yhteen valmiiseen kriteerilistaan, vaan tapauskohtaiseen harkintaan. Riskin ilmeisyyttä voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, liittyykö hankinta kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen tai onko toimittajalla kytköksiä korkean riskin maihin tai toimijoihin.  

Kyllä voi, sillä kyse on harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta. Hankintayksikkö voi arvioida tarjoajan tai ehdokkaan luotettavuutta ja tarvittaessa sulkea tarjouskilpailusta toimijan, jonka katsotaan aiheuttavan merkittävän riskin esimerkiksi kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle taikka huoltovarmuudelle.  

Poissulkeminen voi perustua esimerkiksi siihen, että:  

• toimittaja, sen tuotteet tai toimitusketjut on määritelty korkean riskin toimijaksi komission tai muun viranomaisen toimesta,  
• tai toimittajan luotettavuus on muutoin konkreettisten ja perusteltujen syiden perusteella katsottava riittämättömäksi.  

Jos hankintayksikkö päättää soveltaa harkinnanvaraista poissulkuperustetta, tulisi hankintayksikön antaa poissuljettavalle tarjoajalle mahdollisuus puolustautua kuulemisen muodossa. Aiheesta on kirjoitettu neuvontayksikön blogi: Älä yllätä tarjoajaa poissululla - kuule aina ensin | Hankinnat 

Hankintayksikkö voi lisäksi edellyttää, että tarjoaja vaihtaa korkean riskin alihankkijan tai voimavarayksikön. Näyttövelvollisuus siitä, että kyseessä on korkean riskin toimija, on hankintayksiköllä. 

Lakimuutoksen myötä hankintayksikön tulee julkaista jälki‑ilmoitus myös kansalliset kynnysarvot ylittävistä hankinnoista ja suunnittelukilpailuista. Jälki‑ilmoitus on julkaistava 30 päivän kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä. Jälki‑ilmoitusvelvollisuus koskee myös kansalliset kynnysarvot ylittäviä suorahankintoja. 

Lisäksi sääntelyä on selkeytetty siten, että hankintalain 58 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään nimenomaisesti velvollisuudesta julkaista jälki‑ilmoitus myös EU-kynnysarvot ylittävistä suorahankinnoista. Säännöstä sovelletaan myös liitteen E palveluja koskeviin hankintoihin sekä käyttöoikeussopimuksiin. Velvoite on ollut voimassa jo aiemmin, mutta sitä on nyt täsmennetty kyseisessä lainkohdassa.

Vaikka jälki‑ilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole sanktioitavaa, sen julkaiseminen on tärkeää hankintojen läpinäkyvyyden kannalta. Jälki-ilmoittaminen mahdollistaa hankintojen asianmukaisen seurannan ja osoittaa menettelyn päättymisen.

Hankintalain 136 §:n soveltamisala laajeni siten, että se koskee myös kansallisia hankintoja. Lisäksi vähäarvoisen sopimusmuutoksen arvon määritelmään tehtiin muutos. Prosenttimääräisen ylärajan lisäksi muissa kuin liitteen E palveluita koskevissa hankintasopimuksissa tai käyttöoikeussopimuksissa vähäarvoisen sopimusmuutoksen arvon tulee alittaa EU-kynnysarvot tai rakennusurakoita koskeva kansallinen kynnysarvo.

 Tulkitsemme säännöstä siten, että

• tavara- ja palveluhankinnoissa muutoksen arvon tulee alittaa EU-kynnysarvo,
• liitteen E palveluja koskevissa hankinnoissa sekä käyttöoikeussopimuksissa muutoksen arvon tulee alittaa näitä koskevat kansalliset kynnysarvot,
• rakennusurakoissa muutoksen arvon tulee alittaa kansallinen kynnysarvo tai EU-kynnysarvo alkuperäisen sopimuksen arvosta riippuen.

Sääntely jättää tulkinnanvaraa esimerkiksi sen osalta, sovelletaanko kansallista kynnysarvoa myös EU‑kynnysarvon ylittävissä rakennusurakoissa, kun arvioidaan vähäistä sopimusmuutosta. EU-kynnysarvon ylittäviin urakoihin soveltuva sääntely tulee EU-direktiivistä, eli yksi mahdollinen tulkinta on, että kansallinen urakoita koskeva kynnysarvo rajaa vain kansalliset kynnysarvot ylittävien urakoiden sopimusmuutoksia.

Kynnysarvorajojen lisäksi muutoksen arvo ei saa ylittää 10 prosenttia alkuperäisen tavara‑ tai palveluhankintasopimuksen arvosta eikä 15 prosenttia alkuperäisen rakennusurakkasopimuksen arvosta.

Tulkintamme mukaan ei. Sopimusmuutosilmoituksesta säädetään hankintalain 58 §:n 1 momentin 9 kohdassa. Kyseinen lainkohta kuuluu lain 7 lukuun, jota sovelletaan EU‑kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. 

Hankintalaki sisältää kuitenkin viittaussäännöksiä, joiden perusteella sopimusmuutosilmoitus tulee tehdä myös liitteen E palveluhankinnoista (101 a §) ja käyttöoikeussopimuksista (120 §). 

Kansallisiin hankintoihin sovelletaan puolestaan 101 §:ää, joka ei sisällä viittausta 7 lukuun. Näin ollen sopimusmuutosilmoitusta ei lähtökohtaisesti tarvitse julkaista kansallisista hankinnoista.

Alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden poissulkemisperusteiden tarkastaminen on edelleen hankintayksikön harkinnassa. Jos hankintayksikkö on päättänyt tarkastaa alihankkijan tai voimavarayksikön poissulkemisperusteet ja pakollinen poissulkemisperuste havaitaan, hankintayksikön tulee vaatia kyseisen toimijan korvaamista. Harkinnanvaraisten poissulkuperusteiden ilmetessä alihankkijoiden tai voimavarayksiköiden osalta hankintayksikkö saa käyttää harkintaa siitä, vaatiiko se tällaisen toimijan korvaamista.

Uutena lisäyksenä tarjoajalla on kuitenkin oikeus esittää korjaavia toimenpiteitä alihankkijasta tai voimavarayksiköstä, jota rasittaa pakollinen tai harkinnanvarainen poissulkemisperuste. Jos hankintayksikkö katsoo esitetyn selvityksen perusteella toimijan olevan luotettava poissulkemisperusteesta huolimatta, hankintayksikkö ei saa vaatia tarjoajaa vaihtamaan kyseistä alihankkijaa tai voimavarayksikköä.

Ehdokas tai tarjoaja voi käyttää hankinnan soveltuvuusvaatimusten täyttämiseen muiden yksiköiden voimavaroja eli voimavarayksikköä. Voimavarayksiköllä tarkoitetaan tarjoajasta tai ehdokkaasta erillistä toimijaa, jonka voimavaroihin tarjoaja voi tukeutua täyttääkseen hankintayksikön asettamat taloudellista ja rahoituksellista tilannetta tai teknistä suorituskykyä ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset. Jos tarjoaja tarjouksessaan hyödyntää muiden yksiköiden henkilöstön pätevyyteen ja kokemukseen liittyviä voimavaroja, kyseisten yksiköiden tulee osallistua hankinnan toteuttamiseen. Voimavarayksikkö ei ole vastuussa tarjoajan velvoitteista, vaan sitä käytetään soveltuvuusvaatimusten täyttämiseen. 

Alihankinnassa hankintayksikön sopimuskumppani tilaa hankintasopimuksessa sovittuja suorituksia kolmannelta osapuolelta. Alihankintasopimus tehdään hankintayksikön sopimuskumppanin ja alihankkijan välillä, ei hankintayksikön ja alihankkijan välillä. Alihankkija osallistuu hankinnan toteuttamiseen tuottamalla sovitut suoritukset. Hankintayksikön sopimuskumppani vastaa myös alihankkijan tekemistä suorituksista.

Voimavarayksikön ja tavallisen alihankkijan ero on siinä, että tavallista alihankkijaa tarvitaan hankinnan kohteen toteuttamiseen, mutta ei tarjoajalle asetettujen soveltuvuusvaatimusten täyttämiseen.

Pakollisia poissulkemisperusteita on täydennetty uusilla rikoksilla. Hankintayksikön on suljettava tarjoaja tai ehdokas tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos sen hallinto‑, johto‑ tai valvontaelimen jäsen tai edustus‑, päätös‑ tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu seuraavista rikoksista: 

• rikoslain 30 luvun 9 a §:ssä tarkoitettu törkeä kirjanpitorikos,
• 48 luvun 2 §:ssä tarkoitettu törkeä ympäristön turmeleminen tai 
• 48 luvun 5 a §:ssä tarkoitettu törkeä luonnonsuojelurikos.

Myös harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita täydennettiin uudella kohdalla, jonka mukaan hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailusta tarjoajan tai ehdokkaan, joka on määritelty korkean riskin toimittajaksi tai jonka luotettavuus on muutoin katsottava siinä määrin riittämättömäksi, että se aiheuttaa ilmeisen riskin kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle taikka huoltovarmuudelle. Ks. kysymykset liittyen korkean riskin toimittajiin.

Sääntelyä on täsmennetty eräiden pakollisten poissulkemisperusteiden enimmäiskeston osalta. Jatkossa tarjoajaa tai ehdokasta ei saa sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos näiden rikosten lainvoimaisen tuomion antamisesta on kulunut yli kolme vuotta.

Kolmen vuoden enimmäiskesto koskee kaikkia pykälän 2 momentissa tarkoitettuja rikosnimikkeitä, joita ovat: 

• rikoslain 47 luvun 1 §:ssä tarkoitettu työturvallisuusrikos,
• 2 §:ssä tarkoitettu työaikasuojelurikos,
• 3 §:ssä tarkoitettu työsyrjintä,
• 3 a §:ssä tarkoitettu kiskonnantapainen työsyrjintä,
• 5 §:ssä tarkoitettu työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen,
• 6 a §:ssä tarkoitettu luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttö,
• 30 luvun 9 a §:ssä tarkoitettu törkeä kirjanpitorikos,
• 48 luvun 2 §:ssä tarkoitettu törkeä ympäristön turmeleminen tai
• 5 a §:ssä tarkoitettu törkeä luonnonsuojelurikos.

Muutos tehtiin EU-sääntelystä johtuen.

Hankintalain uudistuksessa lain 150 §:ää täsmennettiin siten, että valituksen seurauksena hankintayksikkö ei saa tehdä arvoltaan vähintään EU-kynnysarvon suuruisesta hankinnasta hankintasopimusta. Markkinaoikeus voi kuitenkin välipäätöksellä sallia hankintapäätöksen täytäntöönpanon. Muutoksella sopimuksentekokielto ulotettiin koskemaan myös dynaamisen hankintajärjestelmän sisällä tehtävää hankintaa. Muutoksen tarvetta on hallituksen esityksen perusteluissa (HE 2/2026 vp, s. 111) taustoitettu markkinaoikeuden ratkaisuilla MAO:332/20 ja MAO:H84/2022.

Sopimuksentekokielto ei koske kansallisia hankintamenettelyjä. Näissä tapauksissa hankintasopimus voidaan valituksesta huolimatta allekirjoittaa, ellei markkinaoikeus erikseen kiellä hankintapäätöksen täytäntöönpanoa.

Muutetun hankintalain 150 §:n mukaan hankintayksikkö ei saa tehdä arvoltaan vähintään EU-kynnysarvon suuruisesta hankinnasta hankintasopimusta, jos asia on saatettu valituksella markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Hankintalaissa ei ole säädetty EU-kynnysarvoja liitteen E hankinnoille tai käyttöoikeussopimuksille, joten lain sanamuodon mukaan muutoksenhaku ei vaikuttaisi liitteen E palvelujen hankintoja koskevien sopimusten tai käyttöoikeussopimusten tekemiseen.

Liitteen E mukaisten hankintojen sääntely perustuu kuitenkin hankintadirektiiviin. Hankintadirektiivin piiriin kuuluvat ne liitteen E hankinnat, joiden arvo ylittää hankintadirektiivissä säädetyn EU-kynnysarvon (750 000 euroa). Näin ollen hankintadirektiivin ja valvontadirektiivin systematiikan perusteella markkinaoikeuteen tehty valitus estää lähtökohtaisesti hankintasopimuksen tekemisen valituksen käsittelyn ajaksi silloin, kun liitteen E hankinnan sopimuksen arvo ylittää 750 000 euroa. Näissä tilanteissa hankintayksikön on suositeltavaa pidättäytyä hankintasopimuksen allekirjoittamisesta.

Vastaavasti käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan sopimuksentekokieltoa silloin, kun niiden arvo ylittää käyttöoikeussopimusdirektiivin (2014/23/EU) mukaisen EU-kynnysarvon (5 404 000 euroa). Tällä on erityistä merkitystä klassisen hankintalain (1397/2016) soveltamisessa, sillä kansallinen kynnysarvo käyttöoikeussopimusten hankinnassa on 500 000 euroa. Erityisalojen hankintalain (1398/2016) mukainen kansallinen kynnysarvo sitä vastoin on direktiivin EU-kynnysarvon mukainen 5 404 000 euroa.

Kansallisia hankintoja koskeviin velvollisuuksiin tuli useita muutoksia, kuten:

Markkinakartoitus (65 §) 

• Markkinakartoitusta koskevaa säännöstä sovelletaan jatkossa myös kansallisiin hankintoihin. 
• Markkinakartoitus ei ole pakollinen, mutta sen käyttöön kannustetaan hankinnan suunnittelussa. 

Poikkeuksellisen alhainen tarjous (96 §) 

• Poikkeuksellisen alhaista tarjousta koskevaa säännöstä sovelletaan jatkossa myös kansallisiin hankintoihin. 
• Jos säännöksestä halutaan poiketa, hankintayksikön tulee ilmoittaa tästä nimenomaisesti hankintailmoituksessa, tarjouspyynnössä tai muissa hankinta‑asiakirjoissa. Tällöin hankintayksikön tulee kuvata selkeästi, miltä osin säännöksestä poiketaan. Pykälän soveltuminen myös kansallisiin hankintoihin helpottaa käytännössä esiintyneitä tilanteita, joissa ei ole ollut varmuutta hankintayksikön velvollisuuksista sen arvioidessa hintaa poikkeuksellisen alhaiseksi.

Jälki‑ilmoitusvelvollisuus (101 §)

• Jälki‑ilmoitus tulee julkaista 30 päivän sisällä sopimuksen tekemisestä myös kansalliset kynnysarvot ylittävistä hankinnoista, suunnittelukilpailuista sekä suorahankinnoista. 
• Ks. kysymys jälki‑ilmoitusvelvollisuudesta edellä. 

Sopimusmuutokset (136 §) 

• Sopimusmuutoksia koskevaa sääntelyä sovelletaan jatkossa myös kansallisiin hankintoihin. 
• Ks. kysymykset sopimusmuutoksista edellä. 

Kielelliset vaatimukset (101 §) 

• Säännöstä täsmennettiin siten, että hankintailmoitus voidaan julkaista samanaikaisesti sekä suomeksi että ruotsiksi. 
• Ilmoitus voidaan edelleen julkaista vain toisella kotimaisella kielellä. 
• Hankintayksikkö voi lisäksi julkaista hankintailmoituksesta käännöksen jollain muulla Euroopan unionin virallisella kielellä.

Valvonta ja kansalliset rakennusurakat (141 § ja 154 §)

• Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tehdä esityksen markkinaoikeudelle myös kansallisen kynnysarvon ylittävissä rakennusurakoiden suorahankinnoissa. 
• Markkinaoikeus voi jatkossa määrätä tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun taikka lyhentää hankintasopimuksen sopimuskautta myös kansalliset kynnysarvot ylittävissä rakennusurakoissa.

Muutoksia tuli myös pakollisiin ja harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin sekä alihankkijoita ja voimavarayksiköitä koskeviin säännöksiin. Ks. niitä koskevat kysymykset edellä.

Muutokset sidosyksikkösääntelyssä vaikuttavat myös kansallisten hankintojen tekemiseen. Lisätietoa löydät sidosyksiköitä koskevalta UKK‑sivultamme.

Kielilakiin tehty viittaus täsmentää hankintayksikön velvollisuutta huolehtia kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Säännöksellä muistutetaan siitä, että hankintamenettelyssä on otettava huomioon väestön tiedonsaantitarpeet.

Sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita erityisiä palveluja koskeva luku 12 on poistettu lakimuutoksen myötä, ja kyseisiä palveluja koskevat säännökset sisältyvät nykyisin lukuun 11. Samalla on poistunut esimerkiksi entinen 108 §, jota vastaavaa sääntelyä ei enää hankintalaista löydy. 

Lukurakenteen muutoksen lisäksi sosiaali‑ ja terveyspalvelujen sekä muiden erityisten palvelujen hankintoihin on tullut muutoksia ja uusia velvoitteita, kuten:

Markkinakartoitus (65 §) 

• Markkinakartoitusta koskevaa säännöstä sovelletaan jatkossa myös liitteen E hankintoihin. 
• Markkinakartoitus ei ole pakollinen, mutta sen käyttöön kannustetaan hankinnan suunnittelussa. 

Poikkeuksellisen alhainen tarjous (96 §) 

• Poikkeuksellisen alhaista tarjousta koskevaa säännöstä sovelletaan jatkossa myös liitteen E hankintoihin. 
• Jos säännöksestä halutaan poiketa, hankintayksikön tulee ilmoittaa tästä nimenomaisesti hankintailmoituksessa, tarjouspyynnössä tai muissa hankinta‑asiakirjoissa. Tällöin poikkeaminen on kuvattava selkeästi. 

Hankintamenettelyä koskeva kertomus (124 §)

• Hankintamenettelyä koskevassa kertomuksessa on kuvattava, miten hankinnan valmistelu on toteutettu. 
• Tätä kuvausta ei voida saattaa markkinaoikeuden arvioitavaksi. 

Uudet pakolliset poissulkemisperusteet (80 §)

• Lisäksi harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita on täydennetty (81 §). 
• Ks. kysymykset poissulkemisperusteista edellä.

Jälki‑ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen suorahankinnoissa (58 §)

• Sääntelyä on selkeytetty siten, että hankintalain 58 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään nimenomaisesti velvollisuudesta julkaista jälki‑ilmoitus myös suorahankinnoista. 
• Kyse ei ole uudesta velvoitteesta, vaan aiemmin voimassa olleen sääntelyn täsmentämisestä.

Muutoksia tuli myös alihankkijoita ja voimavarayksiköitä koskeviin säännöksiin. Ks. niitä koskevat kysymykset edellä. 

Muutokset sidosyksikkösääntelyssä vaikuttavat myös liitteen E palvelujen hankintoihin. Lisätietoa löydät sidosyksiköitä koskevalta UKK‑sivultamme.

Ilmoittaminen liitteen E hankinnoissa ei muutu, vaikka kyseisiä hankintoja koskevat säännöt onkin siirretty samaan lukuun kansallisten hankintojen kanssa. Liitteen E hankinnoissa käytetään edelleen ilmoitusta ”Hankintailmoitus - SOTE‑ ja muut erityiset palvelut (TED eF20)”.

Erityisalojen hankintoja koskeviin velvollisuuksiin ei tehty yhtä laajoja muutoksia kuin hankintalakiin. Suuri osa erityisalojen hankintalain muutoksista vastaa sisällöltään hankintalakiin tehtyjä muutoksia. Sääntelyä on pääosin täsmennetty ja täydennetty. Seuraavat muutokset tehtiin erityisalojen hankintalakiin:

Poissulkemisperusteet (84 §) 

• Uusia pakollisia poissulkemisperusteita on lisätty. 
• Lisäksi harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita on täydennetty (hankintalaki 1397/2016, 81 §). 
• Ks. kysymykset poissulkemisperusteista edellä. 

Jälki‑ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen suorahankinnoissa (62 §) 

• Velvollisuus julkaista jälki‑ilmoitus myös suorahankinnoista on kirjattu nimenomaisesti 62 §:n 1 momentin 7 kohtaan. 
• Kyse ei ole uudesta velvoitteesta, vaan aiemmin voimassa olleen sääntelyn täsmentämisestä. 

Varautuminen 

• Hankinnan kohteen määrittelyssä voidaan asettaa turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja, joilla varmistetaan hankinnan kohteen saatavuus, toimivuus ja häiriötön käyttö koko elinkaaren ajan. 
• Varautumiseen liittyvät hankinnat voidaan kilpailuttaa ehdollisesti. 
• Ks. kysymys varautumisesta edellä.

Voimavarayksiköt (4 § ja 86 §) 

• Voimavarayksikön määritelmä on lisätty. 
• Pakollisia poissulkemisperusteita koskeva selvitys voidaan pyytää myös voimavarayksiköstä. 
• Lisäksi 86 §:n 6 ja 7 momenttia on täsmennetty alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden osalta (tekninen täsmennys). 

Alihankkijat (82 §)

• Alihankkijoiden vaihtamista on selkeytetty.
• Alihankkijoihin sovelletaan samoja poissulkemisperusteita koskevia säännöksiä kuin tarjoajiin ja ehdokkaisiin.

Suurin osa hankintalain muutoksista ei koske erityisalojen hankintoja. Esimerkiksi velvollisuutta jakaa hankinta osiin ei sovelleta erityisaloihin, vaikka myös erityisalojen hankinnoissa hankinnan jakamatta jättäminen on perusteltava. Erona hankintalakiin on myös se, että erityisalojen hankinnoissa näistä perusteluista ei voi valittaa markkinaoikeuteen.

Lisäksi yhden tarjouksen tilanteessa hankintaa ei tarvitse keskeyttää erityisalojen hankinnoissa, eikä hankintalain sidosyksikkösääntelyssä tapahtuneita muutoksia sovelleta erityisaloihin.