Usein kysyttyä hankintalaista: hyödynnä päivittyvä koontimme

Jos hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää kymmenen miljoonaa euroa, hankintayksikön tulee tehdä markkinakartoitus tai arvioida hankinnan toteuttamisvaihtoehtoja osana hankinnan suunnittelua. 

Alle kymmenen miljoonan euron hankinnoissa markkinakartoituksen toteuttaminen on edelleen vapaaehtoista. Se on kuitenkin suositeltavaa kaikenlaisissa hankinnoissa, sillä markkinoiden tietotaidon hyödyntäminen johtaa usein myös tarkoituksenmukaisempiin hankintoihin. 

Ennakkoon tehty markkinakartoitus on hyödyllinen myös, koska se voi toimia perusteena sille, ettei EU-kynnysarvot ylittävää hankintaa tarvitse jakaa osiin hankintalain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi sen avulla voidaan välttää hankintalain 125 §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus keskeyttää hankinta ja järjestää uusi tarjouskilpailu tilanteessa, jossa avoimessa menettelyssä saadaan vain yksi tarjous. 

Markkinakartoituksen toteuttamistavasta ei säädetä hankintalaissa, ja sen laajuus sekä toteutustapa voivat vaihdella hankinnan luonteen ja tarpeiden mukaan. Markkinakartoitus voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi yleisluontoista tiedonhankintaa, tietopyyntöjä tai laajempaa markkinavuoropuhelua toimittajien kanssa. 

Hankintayksikkö voi valita tarkoituksenmukaisimman tavan toteuttaa markkinakartoitus. Olennaista on, että hankintayksikkö saa riittävän käsityksen markkinoilla tarjolla olevista ratkaisuista ja toimijoista hankinnan suunnittelun tueksi. Hankintayksikön voi olla vaikea saada riittävää ja ajantasaista kokonaiskuvaa markkinatilanteesta pelkästään etsimällä tietoa internetistä. Näin ollen hankintayksikön voi olla tarpeen täydentää internetistä saatuja tietoa esimerkiksi vuoropuhelulla markkinaosapuolten kanssa. Näyttövelvollisuus siitä, että markkinakartoitus on järjestetty, on hankintayksiköllä. 

Uudelleenkilpailutusvelvoitteesta voidaan poiketa, jos hankintayksikkö on tehnyt huolellisen markkinakartoituksen. Jos markkinakartoitukseen ei tule lainkaan osallistujia, hankintayksikön katsotaan kuitenkin täyttäneen velvollisuutensa. Tällöin kilpailutusta ei tarvitse uusia, vaikka tarjouskilpailuun saataisiin vain yksi tarjous. Tässä tapauksessa hankintayksikön on hyvä dokumentoida markkinakartoituksen toteutus. Neuvontayksikkö suosittelee, että markkinakartoituksesta ilmoitetaan Hilmassa, jolloin siitä jää varmuudella dokumentaatio. 

Hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen tulee lakiuudistuksen myötä velvollisuus kuvata, miten hankinnan valmistelu on toteutettu. Valmisteluun kuuluu myös markkinakartoitus. Kuvauksen ei tarvitse olla yksityiskohtainen, mutta sen tulee olla riittävän informatiivinen. Yleensä riittää, että hankinta-asiakirjoissa kuvataan keskeiset toimenpiteet, joita hankintayksikkö on tehnyt hankinnan valmistelussa ja markkinakartoituksen toteuttamisessa.  

Kuvauksessa voidaan esittää esimerkiksi, millä tavoin tietoa on hankittu, keiden tai minkä tyyppisten tarjoajien kanssa vuoropuhelua on käyty ja millaisia johtopäätöksiä markkinakartoituksen perusteella on tehty. 

Olennaista on, että dokumentoinnin perusteella voidaan jälkikäteen ymmärtää, miten hankinnan valmistelu on edennyt ja mihin ratkaisuihin siinä on päädytty. Hankinnan valmistelun kuvausta ei voida saattaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Neuvontayksikön näkemyksen mukaan ainakin Hilmassa julkaistu markkinakartoitusilmoitus sisältää lähtökohtaisesti tarvittavat tiedot, ja sitä voidaan käyttää osoituksena markkinakartoituksen toteuttamisesta ja sen käytännön toteutustavasta. 

Hankintalain muutoksen mukaan EU-kynnysarvon ylittävä hankintasopimus on lähtökohtaisesti jaettava osiin. Hankinnan jakaminen osiin ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista tai mahdollista hankintaan liittyvien tai hankintayksikön toiminnallisten ja taloudellisten riskien takia. 

Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 2/2026 vp, s. 101) esitetään perusteita sille, milloin hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin. Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin, jos se hankinnan luonteen ja laajuuden tai palvelun toteuttamistavan, hankintakokonaisuuden hallittavuuden ja kokonaisvastuun taikka jakamiseen liittyvien riskien vuoksi ei olisi perustellusta syystä mahdollista. Hankintayksikkö voi jättää hankinnan jakamatta osiin myös, jos tarve koordinoida osien eri sopimuskumppaneita voisi vakavasti vaarantaa sopimuksen asianmukaisen toteuttamisen. Tällainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi rakennusalalla vakiintuneissa kokonaisvastuu-urakoissa. Lisäksi osiin jakaminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista silloin, kun liian pieniin osiin jakaminen voi johtaa vaikeasti hallittavaan kokonaisarkkitehtuuriin tai kustannusten jatkuvaan kasvuun kuten esimerkiksi ICT- järjestelmiä hankittaessa.  

Hankinnan voi jättää jakamatta myös, jos tavoitteena olisi saada hankintojen keskittämisellä volyymihyötyjä tai houkutella tarjoajiksi aikaisempaa suurempia yrityksiä taikka ulkomaisia tarjoajia. Hankinta voitaisiin jättää jakamatta myös esimerkiksi, jos jakaminen lisäisi merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia taikka johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun. Hankinnan jakamatta jättäminen tulee perustaa markkinakartoitukseen tai muuhun selvitykseen hankinnan toteutustavasta ja sen kustannustehokkuudesta. Kun markkinakartoitus on tehty ennakkoon, voidaan sen perusteella jättää hankinta jakamatta osiin. 

Muussa tapauksessa EU‑kynnysarvon ylittävä hankinta tulee jakaa osiin. Päätöksestä olla jakamatta hankinta osiin voi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen. 

Jos hankintayksikkö ei jaa hankintasopimusta osiin, sen on esitettävä jakamatta jättämisen syyt hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai hankintamenettelyä koskevassa erillisessä kertomuksessa. Avoimuuden vuoksi hankintayksikön hankinta-asiakirjapohjiin voidaan esimerkiksi lisätä vakiokohta, jossa osiin jakamisen pohdintaa esitetään. 

Hankintayksikkö voi toteuttaa osiin jakamisen velvoitteen valitsemalla useamman sopimustoimittajan puitejärjestelyyn taikka dynaamiseen hankintajärjestelmään. 

Se voi tarkoittaa samaa asiaa, mutta osiin jakaminen on käsitteenä laajempi. 

Osiin jakamisella tarkoitetaan hankintakokonaisuuden jakamista tarkoituksenmukaisiin osiin. Hankinta voidaan jakaa osiin niin, että samassa tarjouskilpailussa hankintayksikkö määrittelee millaisista osista tarjoaja voi antaa oman osatarjouksensa. 

Hankinta voidaan kuitenkin jakaa osiin myös siten, että eri osista järjestetään erilliset tarjouskilpailut. Tällöin kyse ei välttämättä ole osatarjousten jättämisestä, vaan kahdesta tai useammasta erillisestä kilpailutuksesta, joista julkaistaan erilliset hankintailmoitukset, mutta joiden ennakoitu arvo arvioidaan tarjouskilpailujen yhteenlasketun arvon perusteella. Lisäksi tässä tilanteessa on aiheellista, että hankintayksikkö jollakin tavalla ”linkittää” nämä kaksi erillistä hankintaa yhteen, esimerkiksi mainitsemalla asiasta kummankin hankinnan asiakirjoissa. 

Hankinta voidaan jakaa osiin myös valitsemalla vähintään kaksi toimittajaa puitejärjestelyyn tai perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Esimerkiksi puitejärjestelyn tarjouskilpailua ei siis tarvitse jakaa osiin niin, että tarjoaja voi jättää osatarjouksen, vaan esimerkiksi etusijajärjestyksen määrittäminen ja ostojen jakautuminen usealla toimittajalle voi tarkoittaa osiin jakamista. 

Osiin jakamista on kuvattu tarkemmin neuvontayksikön sivuilla sekä osiin jakamisen oppaassa (2021): Hankinnan jakaminen osiin | Hankinnat, Hankintojen jakaminen osiin | Kuntaliitto.fi 

Jakamista koskeva velvollisuus ei koske puitejärjestelyjen sisäisiä hankintoja.  

Laissa tai sen esitöissä ei ole erikseen todettu, että dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä kilpailutuksia ei tarvitsisi jakaa osiin. Näkemyksemme kuitenkin on, ettei myöskään dynaamisen hankintajärjestelmän sisäisiä hankintoja tarvitse jakaa osiin.  

Dynaamisessa hankintajärjestelmässä jokainen yksittäinen hankinta kilpailutetaan hankintalain 52 §:n mukaisesti. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää, että yksittäiset hankinnat vielä erikseen jaettaisiin osiin. 

Kilpailutuksen uusimisvelvoitteella tarkoitetaan lähtökohtaista velvollisuutta keskeyttää hankintamenettely ja kilpailuttaa hankinta uudelleen tilanteessa, jossa EU‑kynnysarvon ylittävässä avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous. Velvoitteesta voidaan poiketa vain erityisen painavasta syystä. Lisäksi hankintayksikön tulee varmistua tarjouksen kokonaistaloudellisesta edullisuudesta. Velvoite koskee samaa hankintaa enintään yhden kerran. 

Uudelleenkilpailutusvelvoite koskee ainoastaan avoimella menettelyllä toteutettuja hankintoja. Sitä ei sovelleta esimerkiksi neuvottelumenettelyyn tai kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn, joissa hankintayksikkö on jo käynyt vuoropuhelua tarjoajien kanssa.  

Uudistuksella on tavoiteltu sitä, että hankinnat valmisteltaisiin siten, että moni tarjoaja voisi tarjota hankintaan. Markkinakartoitus on yksi keino selvittää markkinatarjontaa ja tarjoamisen esteitä. Markkinakartoituksen tekeminen ehkäisee valitustilanteita kilpailutuksen uusimisvelvoitteen osalta. 

Ei tarvitse. Uudelleenkilpailutusvelvoite koskee vain EU-kynnysarvot ylittävää avoimella menettelyllä toteutettavaa hankintaa. Edellä mainitun tyyppisissä hankinnoissakaan uudelleenkilpailutusvelvoitetta ei ole, jos: 

• hankintayksikkö on tehnyt asianmukaisen markkinakartoituksen ennen kilpailutusta, 
• hankinta on jaettu osiin, 
• kyseisen hankinnan kilpailutus on jo kertaalleen uusittu yhden tarjouksen perusteella tai 
• kyseessä on erityisen painava syy. 
• Tällaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa hankinnan kohde on niin vaativa tai luonteeltaan sellainen, että tarjontaa on vain hyvin rajoitetusti. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen esimerkiksi innovatiivisia ratkaisuja hankittaessa.  
• Pelkkä niukka tarjonta ei kuitenkaan riitä perusteeksi, jos se johtuu siitä, että hankinnan kohde tai sopimusehdot on määritelty tavalla, joka tarpeettomasti rajoittaa kilpailua. Jos uudelleen kilpailutusvelvoitteesta poiketaan erityisellä syyllä, tulee se ilmoittaa esimerkiksi hankintapäätöksessä. 

Hankintamenettely tulee keskeyttää vain hankintalain 26 §:ssä tarkoitetuissa EU‑kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, jos avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous.  

Näin ollen menettelyä ei tarvitse keskeyttää, jos kyse on hankintalain 25 §:n mukaisista kansalliset kynnysarvot ylittävistä hankinnoista, liitteen E mukaisista palveluhankinnoista tai käyttöoikeussopimuksista. 

Kyllä. Jos hankintayksikkö etenee hankinnan kanssa yhden tarjouksen tilanteessa, kyseisestä päätöksestä voidaan valittaa markkinaoikeuteen. 

Päätös olla kilpailuttamatta hankintaa uudelleen tehdään osana hankintapäätöstä. Hankintayksikön tulee perustella päätöksessään, millä perusteella uudelleenkilpailuttamisesta poiketaan.  

Päätös tulee lainvoimaiseksi, kun hankintapäätöksestä on ilmoitettu asianosaiselle ja muutoksenhaku‑ eli valitusaika on kulunut ilman, että päätöksestä on valitettu markkinaoikeuteen. EU‑kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa valitusaika on lähtökohtaisesti 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista. 

Ainakaan toistaiseksi komissio ei pidä julkista, kattavaa listaa korkean riskin toimittajista. 

Hankintayksikkö voi myös tukeutua kansallisten viranomaisten antamiin ohjeisiin ja linjauksiin arvioidessaan toimittajien, tuotteiden tai toimitusketjujen riskejä. Näiden perusteella hankintayksikkö voi tarvittaessa sulkea tarjouskilpailusta korkean riskin toimijoita. 

Arviointi ei perustu vain yhteen valmiiseen kriteerilistaan, vaan tapauskohtaiseen harkintaan. Riskin ilmeisyyttä voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, liittyykö hankinta kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen tai onko toimittajalla kytköksiä korkean riskin maihin tai toimijoihin.  

Kyllä voi, sillä kyse on harkinnanvaraisesta poissulkemisperusteesta. Hankintayksikkö voi arvioida tarjoajan tai ehdokkaan luotettavuutta ja tarvittaessa sulkea tarjouskilpailusta toimijan, jonka katsotaan aiheuttavan merkittävän riskin esimerkiksi kansalliselle turvallisuudelle tai huoltovarmuudelle.  

Poissulkeminen voi perustua esimerkiksi siihen, että:  

• toimittaja, sen tuotteet tai toimitusketjut on määritelty korkean riskin toimijaksi komission tai muun viranomaisen toimesta,  
• tai toimittajan luotettavuus on muutoin konkreettisten ja perusteltujen syiden perusteella katsottava riittämättömäksi.  

Jos hankintayksikkö päättää soveltaa harkinnanvaraista poissulkuperustetta, tulisi hankintayksikön antaa poissuljettavalle tarjoajalle mahdollisuus puolustautua kuulemisen muodossa. Aiheesta on kirjoitettu neuvontayksikön blogi: Älä yllätä tarjoajaa poissululla - kuule aina ensin | Hankinnat 

Hankintayksikkö voi lisäksi edellyttää, että tarjoaja vaihtaa korkean riskin alihankkijan tai voimavarayksikön. Näyttövelvollisuus siitä, että kyseessä on korkean riskin toimija, on hankintayksiköllä. 

Uudessa sääntelyssä sidosyksikköasemaan lisätään omistusta koskeva täsmennys. Jatkossa sidosyksikköään hyödyntäviltä omistajilta edellytetään vähintään kymmenen prosentin omistusosuutta sidosyksiköstä. Tämä tarkoittaa, että jokaisella omistajalla tulee olla riittävän merkittävä omistusosuus, jotta sidosyksikkösuhteen edellytykset täyttyvät. Muussa tapauksessa hankintayksikkö ei voi tehdä hankintoja sidosyksiköltään ilman kilpailutusta.  

Omistusosuusvaatimus perustuu suoraan omistusosuuteen omistajan ja yhtiön välillä. Siten, jos hankintayksikkö hankkii palvelua yhtiöltä, sen tulee omistaa vähintään 10 % osuus juuri tuosta yhtiöstä. Vaatimus koskee kuitenkin vain osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä, eikä sitä sovelleta esimerkiksi kuntayhtymiin, hyvinvointialueyhtymiin, liikelaitoksiin, säätiöihin tai yhdistyksiin.  

Sidosyksikön määritelmä pysyy muilta osin ennallaan. Sidosyksikköhankinnat ovat mahdollisia, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:  

• hankintayksikkö käyttää yksikköön määräysvaltaa samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa, joko yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa 
• sidosyksikkö harjoittaa pääosan toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on 
• sidosyksikkö saa harjoittaa liiketoimintaa muiden tahojen kanssa enintään viisi prosenttia ja enintään 500 000 euroa liikevaihdostaan ja 
• sidosyksikössä ei ole muiden kuin hankintayksiköiden pääomaa. 

Ks. Sidosyksikköhankinnat | Hankinnat 

Omistusosuusvaatimusta ei sovelleta kaikkiin sidosyksiköihin. Vaatimus ei koske esimerkiksi jätehuollon ja jätevesihuollon järjestämistä. Tarkoituksena on, että jätealan sidosyksiköitä koskevasta poikkeuksesta säädetään jätelain uudistuksen yhteydessä ja jätevesihuoltoa koskevasta poikkeuksesta vesihuoltolaissa.  

Lisäksi poikkeus voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa sidosyksikkö on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan rajattua ja lakisääteistä palvelua tai siihen välittömästi liittyviä tietojärjestelmiä. Tällöin edellytetään, että:  

• sidosyksikön liikevaihto on enintään yksi miljoona euroa vuodessa,  
• ja palvelusopimus on voimassa enintään neljä vuotta. 

Lisäksi siirtymäsäännökset voivat vaikuttaa omistusosuusvaatimuksen soveltamisaikatauluun. Näitä koskeva tarkempi kuvaus on esitetty erikseen siirtymäaikoja koskevassa kysymyksessä. 

Uusi sääntely edellyttää, että hankintayksikön ja sidosyksikön väliset sopimukset saatetaan lain mukaisiksi siirtymäaikojen puitteissa. 1.7.2027 alkaen sidosyksiköissä tulee täyttyä kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus. Tämän jälkeen hankintoja ei enää voi tehdä ilman kilpailutusta sidosyksiköistä, joissa omistusosuus jää alle tämän rajan, sillä tällaiset hankinnat voidaan katsoa lainvastaisiksi suorahankinnoiksi. Alle 10 % omistajien palvelusopimukset sidosyksikön kanssa tulee irtisanoa päättymään siirtymäajan loppuun mennessä. 

Siirtymäkauden aikana hankintayksikkö voi tehdä uusia määräaikaisia sopimuksia sidosyksiköltä vielä 30.9.2026 saakka. Näiden sopimusten enimmäiskesto on yksi vuosi.  

Tarvittaessa olemassa olevat sopimukset tulee irtisanoa, jotta sääntelyn vaatimukset täyttyvät siirtymäaikojen päättyessä. 

Osuutta ei tarvitse myydä. Tällöin alle kymmenen prosentin omistaja ei kuitenkaan voi enää tehdä sidosyksikköostoja kyseiseltä yksiköltä. 

Ulosmyyntiosuutta määritettäessä perusteena käytetään sopimuksen tekemistä edeltävien kolmen vuoden keskimääräistä kokonaisliikevaihtoa tai muuta vastaavaa toimintaan perustuvaa määrää.  

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion (AVR Afvalverwerking BV, C‑692/23, 15.1.2026) mukaan sidosyksikön liikevaihtoon tulee laskea mukaan myös sen markkinoilla toimivan tytäryhtiön liikevaihto. 

Ks. EUT: Sidosyksikön ulosmyyntiosuuden laskennassa on huomioitava myös sen tytäryhtiöiden liikevaihto | Hankinnat 

Käänteistä sidosyksikköhankintaa ja in-house -sisters hankintoja koskevaan lainkohtaan lisätään maininta, jonka mukaan sidosyksikköpoikkeusta ei sovelleta niihin sidosyksikköihin, joissa on enemmän kuin yksi omistaja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että käänteisiä sidosyksikköhankintoja ja sisaryksikköhankintoja voidaan tehdä ilman kilpailutusta vain silloin, kun sidosyksiköllä on yksi omistaja. 

Sidosyksikkösääntelyn muutoksia aletaan soveltamaan vaiheittain seuraavien siirtymäaikojen mukaan:  

• Sidosyksiköiden 10 % omistusosuuvaatimusta sovelletaan 1.7.2027 alkaen.  
• Jos 10 % vaatimus ei täyty ennen 1.7.2027, sidosyksikön kanssa tehtyä sopimusta voi hyödyntää 30.6.2027 asti.  
• Hankintayksikön on irtisanottava ennen lain voimaantuloa tehdyt sopimukset päättymään viimeistään 30.6.2027. 
• Hankintayksikkö voi tehdä uusia määräaikaisia sopimuksia sidosyksikkönsä kanssa 30.9.2026 asti. Näiden sopimusten voimassaoloaika voi olla korkeintaan yksi vuosi.  
• Eräisiin terveydenhuollon palveluja tuottaviin sidosyksiköihin 10 % omistusosuusvaatimusta sovelletaan 1.7.2029 alkaen.  
• Jos sidosyksikön kanssa tehdyn sopimuksen irtisanomisesta olisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyy merkittäviä taloudellisia riskejä, voidaan yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä sopimus irtisanoa päättymään viimeistään 30.6.2030.  

• Tällaisista sopimuksista on ilmoitettava Valtiokonttorille viimeistään 30.9.2026.  

  

Jos sopimuksen ennenaikainen päättäminen aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä taloudellisia tai muita riskejä, hankintayksikkö voi hyödyntää olemassa olevia sidosyksikkösopimuksiaan 30.6.2030 saakka. Tällaisena sopimuksena pidetään esimerkiksi sellaisia tietojärjestelmäsopimuksia, jotka ovat organisaation ydintoiminnan tai lakisääteisten velvoitteiden kannalta kriittisiä. Poikkeus on yleinen ja toimialasta riippumaton. 

Sidosyksikkösopimukset, joita ei poikkeuksellisesti voida irtisanoa lain edellyttämässä aikataulussa, tulee ilmoittaa Valtiokonttorille. Sopimus voidaan yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä irtisanoa päättymään viimeistään 30.6.2030. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 30.9.2026, ja Valtiokonttori julkaisee tiedot ilmoitetuista sopimuksista verkkosivuillaan. 

Ilmoitus tehdään Valtiokonttorille tätä tarkoitusta varten laaditulla Excel‑pohjalla, joka sisältää kentät sopimuksen perustietojen ja muiden lain edellyttämien tietojen ilmoittamiseen. Ilmoituksessa esitetään esimerkiksi sopimusosapuolet, sopimuksen tunnistetiedot, sopimuksen kohde, arvo sekä sopimuskausi.  

Lisäksi ilmoituksessa on perusteltava, miksi sopimusta on tarpeen jatkaa enintään 30.6.2030 saakka. Perusteluissa tulee kuvata, miksi sopimuksen irtisanominen aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä taloudellisia riskejä.  

Ilmoitus toimitetaan Valtiokonttorille tätä tarkoitusta varten varattuun sähköpostiosoitteeseen. 

Lisätietoja ilmoituksen tekemisestä löytyy Valtiokonttorin sivuilta: Hankintayksikkö: tee hankintalain mukainen ilmoitus sidosyksikkösopimuksen jatkamisesta 30.9.2026 mennessä - Valtiokonttori. 

Kyllä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tapauskohtaisesti arvioida sidosyksikköhankinnan edellytykset ja sen, onko asiassa syytä käynnistää valvontatoimenpiteitä.