Tilaajavastuu turvaa reilua kilpailua

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva tilaajavastuulaki on useimmille tuttu tilaajavastuuselvitysten tarkistamisen muodossa. Reilua työtä ja toimivia markkinoita tuetaan kuitenkin tilaajavastuulailla myös muilla tavoin.

Tilaajavastuulain mukaan työn tilaajalle voidaan määrätä 20 500–66 500 euron laiminlyöntimaksu, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen alihankinnasta tai vuokratyön käytöstä, vaikka tämän on täytynyt tietää, ettei sopimuskumppanilla ole aietta hoitaa lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?  Tutustutaan kolmeen esimerkkiin.

Esimerkki 1: Alihintaiset sopimukset

Yllä kuvattu tilanne voi olla käsillä silloin, kun tarjouksesta on pääteltävissä, ettei työtä ole mahdollista tehdä tarjotulla hinnalla niin, että myös sosiaaliturvamaksuista, vähimmäispalkkojen maksamisesta ja veroista huolehditaan. Tavallisesti sopimuskumppanille syntyy sopimuksen toteuttamisesta myös muita kuin työvoimakustannuksia.

Poikkeuksellisen edullisen tarjouksen äärelle on siis syytä pysähtyä. Alihinta on impulssi siihen, että yrityksen velvoitteidenhoito tulee selvittää erityisen tarkasti.

Esimerkki 2: Heikot työehdot

Sopimuskumppani ilmoittaa noudattavansa sellaisen valtion työehtoja, jossa niiden taso on Suomea heikompi. Työehtojen riittävyyden arviointi edellyttää kyseisten työehtojen selvittämistä ja vertailua vastaaviin suomalaisiin ehtoihin.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että yksityiskohtaiset palkkatiedot tulevat tilaajan tietoon.

Esimerkki 3: Merkittävät verovelat

Sopimuskumppanilla on merkittäviä määriä erääntyneitä veroja maksamatta. Tilaajan täytyy selvittää verovelan määrä verovelkatodistuksesta ja arvioida velan määrää yrityksen liiketoiminnan laajuuteen nähden: onko sopimuskumppanilla kykyä vielä suoriutua velasta?

Pulma poistuu, jos verohallinto suostuu maksusuunnitelman tekemiseen.

Kaikki kunnossa ketjussa?

Yleensä varsinkin hinnoitteluun ja työehtoihin liittyvät ongelmat löytyvät alihankintaketjujen loppupäästä. Jokainen tilaaja vastaa tilaajavastuulain mukaan omasta sopimuskumppanistaan: ketjuvastuuta ei lain mukaan ole.

Julkisia hankintoja tekevillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, saako myös ketjun viimeisen lenkin työntekijä osakseen asianmukaiset työehdot ja -olot. Ketjun alkupäässä hinta voi olla kohdallaan, mutta mitä useampaan portaaseen ketju ulottuu, sitä enemmän on tahoja jakamassa kakkua. Vastuullinen tilaaja arvioi, riittääkö jaettavaa vielä viimeisellekin niin, että työnantaja- ja muut velvoitteet tulevat hoidetuksi.

Halpa sopimus voi tulla kokonaistaloudellisesti tarkastellen kalliiksi varsinkin niissä tilanteissa, joissa velvoitteita jätetään tietoisesti hoitamatta. Laiminlyöntien kustannukset jäävät tällöin meidän kaikkien veronmaksajien kannettaviksi.

Sopimusehdoin on mahdollista vaikuttaa siihen, montako yritystä kakkupalan äärellä pyörii. Ketjutuskieltojen tai -rajausten lisäksi riskejä voidaan vähentää myös esimerkiksi purkavin ehdoin sopimuskumppanin sopimuksen voimassaolon aikaisten laiminlyöntien varalle. Tilaajavastuulaki ei kuitenkaan tällaiseen velvoita.

Tietolähteitä luotettavuuden arviointiin

Sopimuskumppanin luotettavuudesta varmistuminen on osa vastuullisen toimijan riskienhallintaa. Hinnoittelun ja työehtojen arvioinnin sekä tilaajavastuuselvitysten tarkistamisen lisäksi sopimuskumppanin luotettavuuden arviointiin on monia tietolähteitä. Niiden avulla luotettavuuteen liittyviä epävarmuuksia on mahdollista vähentää.

Sähköisten palvelujen avulla voi nopeasti ja maksutta tai kohtuullisin kustannuksin havaita, onko yrityksen toiminnassa puutteista kertovia signaaleja. Esimerkiksi julkinen verovelkarekisteri (vero.fi) kertoo, onko yrityksellä ainakin 10 000 euron verovelka. Maksukyvyttömyysrekisteri (om.fi) puolestaan tarjoaa tiedot saneerauksista ja konkursseista. Julkiset protestit, kuten myös kaupparekisteri- ja tilinpäätöstiedot, (prh.fi) antavat kuvaa yrityksen toiminnan tilasta ja taloudellisesta kyvystä hoitaa sopimusvelvoitteitaan. Osa tilaajavastuulain mukaisista selvityksistä on saatavissa julkisista lähteistä.

Lisäksi on oppaita hyviin hankintakäytäntöihin. Esimerkiksi Euroopan kriminaalipolitiikan instituutilla (HEUNI) on alihankintaketjujen riskienhallintaa käsittelevä opas (2020). Oppaassa kuvataan erilaisia käytännön toimenpiteitä, joilla tilaajat voivat vähentää työperäisen hyväksikäytön riskiä alihankintaketjuissa.

Edelläkävijät raivaavat tietä

Julkisilla hankinnoilla on laajamittaiset vaikutukset yhteiskunnassa. Hankinnan ammattilaisilla onkin avaimet käsissään: näyttämällä esimerkkiä yrityksille ja pitämällä yllä jopa lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia ylittäviä menettelyjä, hankinta-ammattilaiset levittävät vastuullisia toimintatapoja. Tällöin leipä pysyy entistäkin paremmin niiden yritysten pöydässä, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti.
 

Marjut Valta-Taiponen

Kirjoittaja toimii tarkastajana Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella. Yksikkö valvoo tilaajavastuulain noudattamista koko Suomessa.

Aiheesta lisää

Tilaajavastuu
Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu

@tilaajavastuu
Twitter-tili