EUT: Sidosyksikön ulosmyyntiosuuden laskennassa on huomioitava myös sen tytäryhtiöiden liikevaihto

Unionin tuomioistuin (EUT) totesi 15.1.2026 antamassaan tuomiossa C-692/23 AVR-Afvalverwirking, että jos sidosyksikkö (in-house-yhtiö) on konsernin emoyhtiö, sen ulosmyyntiosuuden arvioinnissa on otettava huomioon koko konsernin konsolidoitu liikevaihto. 

Tuomion mukaan pelkästään emoyhtiönä toimivan sidosyksikön liikevaihto ei kuvaa sen koko toimintaa. Sidosyksikön ulosmyyntiä, eli myyntiä muille kuin sidosyksikköön määräysvaltaa käyttäville hankintayksiköille, arvioidaan tällöin sidosyksikön konsernitilinpäätöksen tuloslaskelman perusteella. 

Tarkastelussa kuntaomisteisen jäteyhtiön konsernirakenne ja toiminta vapailla markkinoilla 

Tapauksessa tarkasteltiin alankomaalaista kuntaomisteista jäteyhtiötä (AF), joka oli konsernin emoyhtiö. Osa sen tytäryhtiöistä harjoitti liiketoimintaa kilpailluilla markkinoilla muussa tarkoituksessa kuin niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka yhtiöt olivat saaneet osakkeenomistajinaan olevilta kunnilta. Kilpaileva yhtiö (AVR) katsoi, että tytäryhtiöiden liiketoiminta oli huomioitava arvioitaessa AF:n sidosyksikköasemaa kuntiin nähden. 

Arvioitavana hankintadirektiivin säännöt ns. in-house-yhtiöiden liiketoiminnan kohdistumisesta - Suomessa sääntely on direktiiviä tiukempaa 

EUT:n arviointi perustui hankintadirektiivin 12 artiklan 3 kohtaan hankinnoista sellaiselta toiselta oikeushenkilöltä, johon hankintaviranomaiset käyttävät yhdessä määräysvaltaa. Tällaiset ns. in-house-hankinnat eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan, ja jäävät siis kilpailuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle silloin, kun kaikki direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. 

Yksi edellytyksistä on, että yli 80 % in-house-yhtiön toiminnoista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttäviltä hankintaviranomaisilta tai muilta samojen hankintaviranomaisten määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä. Prosenttiosuus lasketaan sopimusta edeltävien kolmen vuoden keskimääräisestä kokonaisliikevaihdosta. 

Käsiteltävät hankintadirektiivin säännöt on Suomessa pantu täytäntöön hankintalain 15 §:ssä. Suomessa sääntely on direktiiviä tiukempaa: ulosmyynnin osuus saa olla enintään 5 % tai 500 000 euroa direktiivin 20 %:n sijaan. 

Lue tarkemmin sidosyksiköistä Suomessa hankinnat.fi-sivustolta. 

Ennakkoratkaisukysymykset koskivat sidosyksikön ulosmyynnin määrittämistä 

Unionin tuomioistuimelle esitetyn ennakkoratkaisupyynnön kohteena oli kysymys siitä, mikä on se liikevaihto, joka on otettava huomioon hankintadirektiivissä tarkoitetun sidosyksikön enintään 20 %:n ulosmyyntiosuuden laskennassa: 

• Tuleeko huomioida vain sidosyksikkönä tarkasteltavan emoyhtiön oma liikevaihto, vai onko otettava huomioon myös esimerkiksi konsernin tytäryhtiöiden liikevaihto, tai niiden yksiköiden liikevaihto, joiden kanssa sidosyksikkö muodostaa EU-kilpailuoikeudessa tarkoitetun taloudellisen kokonaisuuden? 

Toinen ennakkoratkaisukysymys koski sitä, että mikäli vain sidosyksikön oma liikevaihto huomioitaisiin, olisiko eräiden sidosyksikön hoitamien tehtävien perusteella saatu liikevaihto laskettava ulosmyynnin osuuteen. 

Koko konsernin liiketoiminta huomioitava 

Unionin tuomioistuin totesi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten, että unionin oikeuden tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sääntelyllä tavoitellut päämäärät. 

Tuomioistuin katsoi, että koko konsernin liiketoiminta on huomioitava. Perusteluina olivat muun muassa: 

• Hankintadirektiivin sanamuoto ei ole esteenä tulkinnalle, jonka mukaan sidosyksikön liikevaihdon tarkastelun kohteena voisi olla myös koko konsernin liikevaihto.
• Lainsäädännön tarkoituksena on ollut, että sidosyksikön edellytyksiä arvioidessa otetaan huomioon myös laajempi taloudellinen asiayhteys, jossa tarkasteltava sidosyksikkö toimii. Tästä osoituksena on mm. sidosyksiköitä koskeva yksityisen pääoman kielto.
• Sidosyksikkösääntelyn syntyhistoria huomioiden sidosyksikköaseman arvioinnissa on otettava huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet, joihin voi kuulua myös sidosyksikön konsernirakenne.
• Sidosyksikön ulosmyyntiä koskevan rajoituksen tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen, sillä yhtiö voisi saada kilpailuetua sidosyksikkönä toimimisesta. Myös konsernin tytäryhteisöt voisivat välillisesti hyötyä emoyhtiöltä kilpailuttamatta tehdyistä hankintasopimuksista, ja saada siten perusteetonta kilpailuetua.  

Tarkasteltava ainakin konsernintilinpäätöksen lukuja 

Tuomioistuin totesi, että tilanteissa, joissa emoyhtiö laatii konsernitilinpäätöksen, konsolidoitu liikevaihto on omiaan heijastamaan toimintoja, joita emoyhtiö harjoittaa konsernissa. Konsolidoidun liikevaihdon avulla voidaan arvioida, täyttääkö emoyhtiö sidosyksikön toiminnan kohdistumista koskevan 80 %:n vaatimuksen. 

Koska asiassa oli konsernitilinpäätöksessä vahvistetun konsolidoidun liikevaihdon perusteella selvää, että emoyhtiö ei ollut sidosyksikköasemassa kuntiin nähden, ei tuomioistuin katsonut tarpeelliseksi arvioida tarkemmin ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvää kysymystä siitä, onko sidosyksikön toiminnan kohdistumista tarkasteltava unionin kilpailuoikeudessa käytetyn yrityksen käsitteen mukaisessa merkityksessä. Ratkaisu ei kuitenkaan sulje pois kyseistä vaihtoehtoa, eli esimerkiksi konserniyhtiöiden yhdistetty liikevaihto saattaa olla toiminnan arvioinnin perusteena, vaikka konsernitilinpäätöksen laatimisvelvoite ei soveltuisi. 

Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annetun vastauksen perusteella tuomioistuin katsoi, ettei sen ole tarpeen vastata toiseen kysymykseen. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa ulosmyynnin laskemisen periaatteita on avattu myös toisen kysymyksen osalta. 

Tuomion vaikutukset tulivat voimaan heti 

EUT hylkäsi myös AF:n vaatimuksen rajoittaa tuomion ajallisia vaikutuksia. AF piti EUT:n tulkintaa sen kannalta ennalta arvaamattomana. Tuomioistuin muistutti, että sen tehtävänä on selventää, miten unionin oikeussääntöä olisi tullut tulkita ja soveltaa säännön voimaantulosta lähtien. Kansallisten tuomioistuintenkin täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös ennen EUT:n tuomiota syntyneissä tilanteissa. 

Tuomioistuin totesi, että se voi rajoittaa ratkaisunsa ajallisia vaikutuksia vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Tämä edellyttää, että asianosaiset ovat toimineet vilpittömässä mielessä ja että ratkaisun soveltaminen aiheuttaisi vakavia ongelmia. Tässä tapauksessa AF ei pystynyt esittämään konkreettisia perusteita näiden edellytysten täyttymisestä, joten tuomion vaikutuksia ei rajattu ajallisesti.