Ratkaisu asiassa C-382/05, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (palveluja koskeva käyttöoikeussopimus)

Italian tasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.9.2001 annetulla komission direktiivillä 2001/78/EY, ja erityisesti sen 11, 15 ja 17 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Presidenza del Consiglio dei Ministri – Dipartimento per la protezione civile – Ufficio del Commissario delegato per l’emergenza rifiuti e la tutela delle acque in Sicilia (pääministerin kanslia, väestönsuojeluosasto, Sisilian jätehuollosta ja vesiensuojelusta vastaavan virkamiehen yksikkö) on ryhtynyt sopimuksentekomenettelyyn, joka koskee Sisilian alueen kunnissa tuotetun yhdyskuntajätteen valikoivan keräämisen jälkeen jäljelle jäävän jäännösosan hyödyntämistä, ja tehnyt kyseiset sopimukset noudattamatta mainitussa direktiivissä säädettyjä menettelyjä ja erityisesti julkaisematta asianmukaista hankintailmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tapauksessa oli kyse yhdyskuntajätteen valikoivan keräämisen jälkeen jäljelle jäävän jäännösosan hyödyntämistä koskevasta hankinnasta. Kyseisestä hankinnasta lähetettiin ennakkoilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistolle julkaistavaksi EY:n virallisessa lehdessä. Itse hankintailmoitus julkaistiin ainoastaan paikallisalueen virallisessa lehdessä.

Komissio nosti kanteen EY-tuomioistuimessa ja väitti, että kyseessä olleet sopimukset ovat direktiivissä 92/50 tarkoitettuja hankintasopimuksia, joista olisi pitänyt julkaista varsinainen hankintailmoitus. Komissio totesi lisäksi, että muita kuin kansallisia palveluntarjoajia oli syrjitty, koska kansalliset palveluntarjoajat olivat voineet tutustua yksityiskohtaiseen hankintailmoitukseen paikallisalueen virallisessa lehdessä. Italia väitti sitä vastoin kyseisten sopimusten olevan palveluja koskevia käyttöoikeussopimuksia, joihin hankintadirektiiviä ei sovelleta.

Tuomioistuimen arviointi keskittyi tarkasteltavan sopimuksen luonteeseen. Tarkasteltavana olleessa järjestelyssä toimijoille maksettiin maksu, jonka määrä oli vahvistettu kutakin kuntien toimijalle toimittamaa jätetonnia kohti. EY-tuomioistuin totesi aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että kyseinen maksu johti järjestelyn arvioimiseen hankintasopimuksena eikä käyttöoikeussopimuksena.  Tuomioistuin katsoi myös, ettei palveluntarjoajalle koitunut riskiä toiminnasta, sillä paikallisviranomaiset sitoutuivat mm. toimittamaan jätteiden koko jäännösosan toimijalle, minkä lisäksi sopimuksessa sovittiin vuosittaisesta jätteiden vähimmäismäärästä. Se seikka, että palveluntarjoajalla oli mahdollisuus saada lisäkorvauksena tiettyjä liitännäisiä tuloja suorittamiinsa palveluihin liittyvinä vastasuorituksina, ei riittänyt aiheuttamaan sitä, että järjestelyä pidettäisiin palvelua koskevana käyttöoikeussopimuksena.

Tarkasteltavan sopimuksen pitkällä kestolla tai sen täytäntöönpanon edellyttämillä palveluntarjoajalle koituvilla alkuinvestoinneilla ei myöskään ollut merkitystä kyseisen sopimuksen luokittelun kannalta, koska tällaisia piirteitä saattoi liittyä tuomioistuimen mukaan niin hankintasopimuksin kuin palvelukonsessioihinkin. Silläkään seikalla, että tarkasteltavien palvelujen suorittaminen edellytti palveluntarjoajalta huomattavaa itsenäisyyttä, ei ollut merkitystä arvioitaessa sopimuksen asemaa palvelukonsessiona.

Varsinaisen hankintailmoituksen julkaisematta jättämistä pidettiin siten hankintadirektiivin määräysten vastaisena.

Linkki tapaukseen: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:62005CJ0382

Lisää aiheesta

Neuvontayksikön verkkopalvelussa

• Mikä on käyttöoikeussopimus?